sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Viikon 7 krapu


Erehdyksiä

Marraskuu. Laika oli sunnuntaina lähetetty avaruuteen. Kilometrien korkeuksiin. Tuo uutinen oli hetken yhdistänyt heitä. Nyt isä paiskasi pullo kädessään oven kiinni. Äiti nyyhkytti keittiössä. Viisivuotias Liisa ja hänen veljensä olivat pelästyksestä hiljaa. Äiti sanoi isän vieneen sen viimeisen satasen, jonka äiti oli piilottanut. Nyt äidillä ei olisi rahaa joululahjoihin.
Lapset pyörsivät vintin rappujen alle kuiskimaan. Joulukatu, tavaratalon hissitytöt ja kultakalalampi. Kaikki se jäisi nyt näkemättä. Äidille he olisivat ostaneet jotakin kaunista.

Vanhempi veljistä puristi satasta kädessään. 
-Saadaanko me nyt remmiä? Liisa kysyi.
Veli epäröi hetken, pinkaisi sitten keittiöön ja heitti satasen keskelle lattiaa. Liisa juoksi makuuhuoneeseen hetekan alle piiloon.

Osallistun tällä viikon 7 krapuun, josta enemmän Caran tai SusuPetalin blogissa.

22 kommenttia:

  1. Herkkä ja surullinenkin tarina. Hyvin sait tunnelman elämään, suorastaan jännitys mitä tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hirveän vaikeaa. Mutta piristävää. Kiitos.

      Poista
  2. Surullinen hetki valitettavasti niin monessa perheessä.
    Liikuttavaa tuo satasen setelin päätyminen keittiön lattialle.

    Stockmannin hissitytöt ja kalalampi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hissitytöt olivat minusta lapsena hienoin ammatti mitä tiesin. 😃

      Poista
  3. Surullisuudessaan ja "rumuudessaan" kaunis tarina. Miten lapset ymmärsivät, että se kaunein lahja äidille oli sen setelin löytyminen, vielä kun isä...

    En ole ikinä nähnyt hissityttöjä - enkä edes koko joulukatua. Ehkä tänä vuonna?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hissityttöjä ei ole enää Stockmannilla. En ole käynyt siellä moneen kymmeneen vuoteen, mutta näin ole kuullut.

      Poista
  4. Tarinassa on hieno kehä, ensin laaja, joka sitten kiertää lähemmäs ja lähemmäs. Viimein tekee mieli kömpiä rappujen alle mukaan ja hetekankin alle. Kaikki tuttuja elementtejä. Tällaista ei lasten kuuluisi joutua kärsimään, mutta niin vain on monessa perheessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi ehkä pitänyt kirjoittaa jotakin kauniimpaa, mutta tämä töksähti sanasta hissi mieleen.
      Nykyään lapsia ei onneksi uhkailla enää remmillä kuten vielä 50-luvulla.

      Poista
  5. tarinasi sai yllättävän käänteen, ihan erilaisen, mitä aluksi ajattelin. taidokkaasti kirjoitettu Risa

    VastaaPoista
  6. Tarina joka useinkin myös totta,vaikka veli rahan ottikin hyvään tarkoitukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkäsin, ettei kukaan ymmärtäisi, mitä tässä oikeastaan tapahtui. 😃

      Poista
  7. Elämä näyttää niin monelle joskus nurjan puolensa. Hienosti koottu tarina. Hieno krapu.

    VastaaPoista
  8. 100 sanaa kertoo tuhat tarinaa. Kiitos kun jaoit omasi.

    VastaaPoista
  9. Vastaukset
    1. Jälkeenpäin joillekin asioille voi jo nauraakin.

      Poista