Erehdyksiä
Marraskuu. Laika oli sunnuntaina lähetetty avaruuteen. Kilometrien
korkeuksiin. Tuo uutinen oli hetken yhdistänyt heitä. Nyt isä paiskasi pullo
kädessään oven kiinni. Äiti nyyhkytti keittiössä. Viisivuotias Liisa ja hänen veljensä
olivat pelästyksestä hiljaa. Äiti sanoi isän vieneen sen viimeisen satasen,
jonka äiti oli piilottanut. Nyt äidillä ei olisi rahaa joululahjoihin.
Lapset pyörsivät vintin rappujen alle kuiskimaan. Joulukatu,
tavaratalon hissitytöt ja kultakalalampi. Kaikki se jäisi nyt näkemättä.
Äidille he olisivat ostaneet jotakin kaunista.
Vanhempi veljistä puristi satasta kädessään.
-Saadaanko me nyt remmiä? Liisa kysyi.
Veli epäröi hetken, pinkaisi sitten keittiöön ja heitti satasen keskelle lattiaa. Liisa juoksi makuuhuoneeseen hetekan alle piiloon.
-Saadaanko me nyt remmiä? Liisa kysyi.
Veli epäröi hetken, pinkaisi sitten keittiöön ja heitti satasen keskelle lattiaa. Liisa juoksi makuuhuoneeseen hetekan alle piiloon.
Osallistun tällä viikon 7 krapuun, josta enemmän Caran tai SusuPetalin blogissa.
Herkkä ja surullinenkin tarina. Hyvin sait tunnelman elämään, suorastaan jännitys mitä tapahtuu.
VastaaPoistaTämä on hirveän vaikeaa. Mutta piristävää. Kiitos.
PoistaSurullinen hetki valitettavasti niin monessa perheessä.
VastaaPoistaLiikuttavaa tuo satasen setelin päätyminen keittiön lattialle.
Stockmannin hissitytöt ja kalalampi!
Hissitytöt olivat minusta lapsena hienoin ammatti mitä tiesin. 😃
PoistaSurullisuudessaan ja "rumuudessaan" kaunis tarina. Miten lapset ymmärsivät, että se kaunein lahja äidille oli sen setelin löytyminen, vielä kun isä...
VastaaPoistaEn ole ikinä nähnyt hissityttöjä - enkä edes koko joulukatua. Ehkä tänä vuonna?
Hissityttöjä ei ole enää Stockmannilla. En ole käynyt siellä moneen kymmeneen vuoteen, mutta näin ole kuullut.
PoistaTarinassa on hieno kehä, ensin laaja, joka sitten kiertää lähemmäs ja lähemmäs. Viimein tekee mieli kömpiä rappujen alle mukaan ja hetekankin alle. Kaikki tuttuja elementtejä. Tällaista ei lasten kuuluisi joutua kärsimään, mutta niin vain on monessa perheessä.
VastaaPoistaOlisi ehkä pitänyt kirjoittaa jotakin kauniimpaa, mutta tämä töksähti sanasta hissi mieleen.
PoistaNykyään lapsia ei onneksi uhkailla enää remmillä kuten vielä 50-luvulla.
tarinasi sai yllättävän käänteen, ihan erilaisen, mitä aluksi ajattelin. taidokkaasti kirjoitettu Risa
VastaaPoistaKiitos Ilona 🙂
PoistaTarina joka useinkin myös totta,vaikka veli rahan ottikin hyvään tarkoitukseen.
VastaaPoistaPelkäsin, ettei kukaan ymmärtäisi, mitä tässä oikeastaan tapahtui. 😃
PoistaKoskettavasti kirjoitettu!
VastaaPoistaKiitos.
PoistaTämä osui sieluun...
VastaaPoistaKiitos.
PoistaElämä näyttää niin monelle joskus nurjan puolensa. Hienosti koottu tarina. Hieno krapu.
VastaaPoistaSellaistahan se elämä on. Kiitos aimaari.
Poista100 sanaa kertoo tuhat tarinaa. Kiitos kun jaoit omasi.
VastaaPoistaKiitos että kävit lukemassa.
PoistaTodellisen hauska tarina!
VastaaPoistaJälkeenpäin joillekin asioille voi jo nauraakin.
Poista