maanantai 25. helmikuuta 2019

Ensimmäinen leskenlehti

Tänään näin aamupäivän kävelyllä ensimmäisen leskenlehden pilkistävän roskien seasta. Lämpöasteita oli +7, joten ei kai ihme. 

Viikon 9 krapu


Lomamatkalla

Nojasin linnoituksen kivimuuriin. Liliensteinin pöytävuori piirtyi edessäni taivasta vasten. Mennyt ja tuleva sekoittuivat mielessäni. Muuttohaukka liiti pilvien takaa esiin ja päästi kimeän kutsuhuudon. Toinen haukka syöksyi näkyviin. Ne kiisivät ympäri ja välillä hipaisivat siivillä toisiaan. Tähtäsin kamerani niihin.
Näytelmä oli muutamassa sekunnissa ohi. Tyhjyys kouraisi. Valokuva ei koskaan pystyisi kertomaan kaikkea sitä, mikä hetkeen oli sekoittunut. Olin liitänyt niiden mukana. Vapaana.
Edes mies ei koskaan ymmärtänyt minua. Aina ajauduimme riitaan pikkuasioista. Olisin halunnut perunakeittoa kioskista, mutta miehen mielestä voisimme syödä vuokra-asunnollamme. Tympääntyneenä ajattelin tiskattavia astioita.
- Upeita nuo haukat, kuului silloin takaani ja: – Tilasin pöydän ravintolasta.
Mieheni hymyili sovittelevasti.

Tämä on krapuni Susupetalin ja Caran ylläpitämään 100 sanan krapuiluun, jonka kolme sanaa ovat tällä viikolla pöytä, kutsu ja valokuva. Enemmän krapuja Caran blogissa.

maanantai 18. helmikuuta 2019

Viikon 8 krapu


Suuri automatka

Morris Mini. Veljeni 18-vuotiaana ostama auto. Kyljessä mustelmalta näyttävä kolhu. Siihen pakkasimme nyt koko perhe innolla kasseja ja tuliaisia.
- Nytkö te lähdette? naapurin Leena kysyi aidan takaa.
- Riihimäelle kestää ajaa ainakin pari tuntia, selitin posket hehkuen.
- Me käytiin viime vuonna Norjassa autolla.
Olin kuin en olisi kuullutkaan sitä. Tämä oli ensimmäinen matkamme ikinä minnekään.
Viimein lähdimme. Istuin veljen vieressä edessä. Äiti silmät loistaen takana pikkuveljen kanssa. Auto nytkähteli. Tuskin olimme päässeet kotikujan päähän, kun vauhti hiljeni hiljenemistään ja auto pysähtyi. Veli väänteli virta-avainta. Ei mitään.
Syöksyin autosta ulos ja juoksin takaisin kotiin elämän epätoivoisuuden painamana.  

Krapu on Susupetalin ja Caran ylläpitämä 100 sanan kirjoitusjuttu.

Kevään odotusta

Nyt on ollut pari aurinkoista päivää ja lenkkipolulla lumi oli paikoin sulanut melkein kokonaan.

perjantai 15. helmikuuta 2019

Kajastus

Hieman väriä täälläkin taivaalla. Tie kuin peili. Onneksi on nastakengät. Kevät saisi jo tulla.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Viikon 7 krapu


Erehdyksiä

Marraskuu. Laika oli sunnuntaina lähetetty avaruuteen. Kilometrien korkeuksiin. Tuo uutinen oli hetken yhdistänyt heitä. Nyt isä paiskasi pullo kädessään oven kiinni. Äiti nyyhkytti keittiössä. Viisivuotias Liisa ja hänen veljensä olivat pelästyksestä hiljaa. Äiti sanoi isän vieneen sen viimeisen satasen, jonka äiti oli piilottanut. Nyt äidillä ei olisi rahaa joululahjoihin.
Lapset pyörsivät vintin rappujen alle kuiskimaan. Joulukatu, tavaratalon hissitytöt ja kultakalalampi. Kaikki se jäisi nyt näkemättä. Äidille he olisivat ostaneet jotakin kaunista.

Vanhempi veljistä puristi satasta kädessään. 
-Saadaanko me nyt remmiä? Liisa kysyi.
Veli epäröi hetken, pinkaisi sitten keittiöön ja heitti satasen keskelle lattiaa. Liisa juoksi makuuhuoneeseen hetekan alle piiloon.

Osallistun tällä viikon 7 krapuun, josta enemmän Caran tai SusuPetalin blogissa.

tiistai 5. helmikuuta 2019

Aurinkoa kaivaten

Eilen oli upea päivä. Sopivasti pakkasta ja aurinko paistoi. Kiersin tutun lenkkimme taas pitkästä aikaa ja miten hyvää se tekikään. Pysähdyin vähän väliä vain tuijottamaan hohtavia hankia ja sinne heittyviä varjoja. 
Tänään on sitten taas harmaata, sataa vettä. Tuntuu, etten enää kestä. Odotan kevättä. 

maanantai 4. helmikuuta 2019

Viikon 6 krapu


Yö oli ollut jälleen hyytävä. Pakkanen oli laskenut melkein 30 asteeseen. Tuskin pystyi liikkumaan. Mutta oli aika lähteä. Siihenkään ei voinut jäädä. Se tietäisi varmaa kuolemaa. Matka ei ollut pitkä. Oli vain pidettävä kiirettä. Nälkäkin alkoi yhä pahemmin polttaa sisuksissa.

Perillä näytti autiolta. Lunta alkoi jälleen uudelleen pyryttää. Miten tästäkin päivästä selvittäisiin? Ehkä ei olisi pitänyt jäädä tänne. Muut olivat hyvissä ajoin ennen lumen tuloa lähteneet matkaan.

Viimein näkyi liikettä. Joku päästi kirskahtavan äänen. Tuttu hahmo ilmestyi näkyviin. Vanha parkatakki, myssy päässä. Levottomuus iski kaikkiin. Kyllä, sieltä tulivat siemenet ja paksut rasvapalaset. Ensimmäiset lehahtivat heti maahan nokkimaan. Uusi päivä edessä.

Osallistun tällä Krapu-teksteihin viikolla 6.