sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Kevään harppaus


Tämän merikotkan näemme usein liitelevän talomme yläpuolella. Aina kun sen kimeä ääni kuuluu (ja mieheni huudot), riennän ulos kameran kanssa. Mutta niin vaikeaa on saada kunnon kuvaa. Pitäisi olla oikea järjestelmäkamera pitkine objektiiveineen (ja parempi kuvaaja).
Nyt alkaa varmasti koivuallergisille vaikea aika. En onneksi ole sellainen. En ainakaan häiritsevässä määrin. Mutta kerran olimme tähän aikaan vuodesta paikassa, jossa oli paljon koivuja ja kuinka ollakaan, tuuli puhalsi siitepölyt suoraan meitä kohti. En yhtäkkiä nähnyt mitään. Silmät vain vuotivat vettä. Mitä enemmän niitä pyyhin, sitä pahemmin ne vuotivat. Kuin liian pitkään baaritiskillä viipynyt toikkaroin siinä. Mies komensi olemaan kunnolla. Ihmiset kun katsovat. Yritän kyllä elää mahdollisimman erakkomaisesti, jotta olemassaoloni ei häiritsisi fiinimpiä ihmisiä, mutta minkäs teet, jos et yhtäkkiä enää näe mitään. Et edes tietä, jota pitkin paeta paikalta.


2 kommenttia:

  1. Minä olen tässä pitkin kevättä kiitellyt onneani, etten ole siitepölyallergikko, kun radiossa on kovasti puhuttu pahimmasta siitepölyvuodesta aikoihin! Meidänkin pihalla välillä leijailee oikein kunnon pilvi siitepölyä - ei olisi mukavaa olla allerginen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Siitepölyallergia on varmasti tosi tuskallista.

      Poista