perjantai 27. huhtikuuta 2018

Kevätseurantaa Ruissalossa


Ruissalon sinivuokot ovat joka kevät kyllä ainakin yhden vierailun arvoisia.


Varoitus: Liian huolettomasti ei kannata pistää käsiään kukkien lähelle. Muutkin ovat nauttimassa kevätauringossa. Olisiko kuitenkin rantakäärme?


Yksi valovuokkokin oli kiirehtinyt avautumaan. Tuntui terapeuttiselta kävellä luontopolkuja, kuunnella lintuja ja haaveilla jo edessä olevasta kesästä. Ainakin Saaristoreitin aion taas polkea lävitse. Polkupyörän nostin jo vajasta ulos. Hetkeksi. Seuraavaksi pitäisi saada polveen kortisonipiikki.


sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Vähäsen enää kesään


Lähdin tekemään kävelylenkin ihan vain kuvatakseni, jos jotain sattuisin näkemään. Västäräkki oli ensimmäinen tänä keväänä näkemäni. Aina sama ihme: yhtäkkiä ne ovat kaikki taas täällä. Missä asti ne ovat mahtaneetkin käydä?


Seurasin kauan aikaa mustarastasta, joka kaiveli ojanreunalla ja kävi sitten pesemässä itsensä ojassa. Niin vähän tarvitsevat linnut nauttiakseen keväästä.



Joillakin pihoilla kukkivat krookukset ja scillat komeasti. Meidän pihallamme jotakin vihreää puskee maasta, mutta kestää vielä, kunnes saan selville, ovatko ne vanhoja tulppaanin lehtiä vai jotakin muuta.



lauantai 21. huhtikuuta 2018

Jäät viimeinkin poissa


Minulla alkaa olla joka kevät samat rutiinit. Ensin kävelen aina sillan luokse meren rannalle. Nyt meri on viimeinkin vapaa. Seuraavaksi olisi vuorossa sinivuokkojen katsastuskierros Ruissalossa. Pyöräkin pitäisi hakea jälleen esiin. Pääsisin viilettämään yksinään ihan minne huvittaisi.


perjantai 20. huhtikuuta 2018

Ihana kevät


Mukavaa joka kevät nähdä, kuinka tutut kasvit tulevat lumen alta esiin. Viherpeukaloa minulla ei ole. Ihan tavalliset peukalot vain. Rukoilen ja toivon aina, että ruusut selviävät talvesta ja pärjäävät sitten kesän vedellä ja parilla lannoituksella. Nyt leikkasin ne näppituntumalla. Ruopsuttaminen omassa pikkupuutarhassa on rentouttavaa.

Tässä yksi niistä pikkukavereista, jonka takia automme oli tässä pari viikkoa korjaamolla. Lähdimme yksi päivä omasta pihasta ja ehdimme ajaa vain sata metriä, kun orava juoksi tielle. Mies jarrutti, jolloin taaksemme ehtinyt kuorma-auto pamautti peräämme. Orava vilisti teilleen, mutta meidän autoomme piti uusia koko takaluukku ikkunoineen. Onneksi kuorma-auton vakuutus maksoi lystin.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Ensimmäiset keväällä


Vasta tänään näin ensimmäisen leskenlehden. Peippo sen sijaan on laulanut jo jonkin aikaa pihapuussa. On vaikeaa olla vain kotona. Saimme kaiken lisäksi flunssan ja mies jopa keuhkoputkentulehduksen. Tässä sitä on sitten köhitty.


tiistai 3. huhtikuuta 2018

Figge*


Mikä ilo nähdä kotipihassa ensimmäiseksi tutut tiklit ja muuttomatkalta palannut sepelkyyhky. Lunta on takapihallamme vielä paikoin puoli metriä, mutta pian se sulaa. Tytär on pitänyt mustarastaistamme sillä aikaa huolta, joten niitäkin on ainakin kymmenen hyppelemässä.

Figge-sydämessä ailahti lämpimästi, kun paluulennolla Finnairin lentokapteeni kuuluutti, että nyt lennetään Koti-Suomeen. 

*) Tanskalaisten hygge on menneen talven lumia. Nyt on muotia olla suomalaisittain figge. Näin Suomen Kuvalehti kertoo.


maanantai 2. huhtikuuta 2018

Tuhatkaunoja ja muuta elämää

En pidä seiniin ja siltoihin tehdyistä töherryksistä, mutta jotkut ovat kauniita.

Gänseblümchen.


Kääntäjän painajainen. Loputtomia tekstejä edessä eikä ulospääsyä tahdo löytyä.

Alimmat kuvat Kleist-museosta.