perjantai 6. lokakuuta 2017

Kurkia taivaalla


Tänäänkin aurinko jaksoi jonkin aikaa paistaa. Hyödynsimme sen kävelemällä metsän läpi tuttuja polkuja niitylle ja aina eteenpäin merenrantaan, missä käymme kesällä uimassa.


Kameraa en tälläkään kertaa viitsinyt ottaa mukaan. Mutta taas kävi niin kuin aina:


Jos kameraa ei ole mukana, silloin aina tapahtuu tai näkyy jotain, minkä haluaisi ehdottomasti tallentaa kameraansa. Niin nytkin. Jo kaukaa alkoi kuulua kurkien haikeita huutoja. Viimein pystyimme paikallistamaan ne hyvin korkealla taivaalla. Kännykän kameralla otin tämän kuvan, josta vielä suurensin kurjet noiksi mustiksi pisteiksi.

Hyvää matkaa, ihanat linnut. Jäämme odottamaan kevättä.


8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ovat aina niin sykähdyttävä näky. Kuin jotain syvältä sisältämme.

      Poista
  2. Sinne menivät, tervetuloa takaisin keväällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäämme tänne tiaisten ja tikkojen kanssa yhä pimeneviin iltoihin.

      Poista
  3. Luonto antaa aina parasta, kivat maisemat.
    Meillä päin Viljo lokin poikanen edelleen asustaa maisemaa
    vaikka muut lajitoverit on muuttanu etelään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että lokin poikanenkin pääsee matkaan. :)

      Poista
  4. Kurkiauraa katsellessa tulee mieleen kaikki surulliset kurkilaulut, mm. "murhemielin katson lentoaan". Haikeutta ja harmautta on ollut viime päivät kun sääkin on kääntynyt lopullisesti syksyn suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se syksy sellaista erontuskaa. Kesä oli ja meni niin nopeasti ohi.

      Poista