tiistai 31. lokakuuta 2017

Reformaation juhlapäivä


Tänään on tasan 500 vuotta siitä, kun Martin Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon (Schlosskirche) oveen. Suomenkin luterilaisissa kirkoissa vietetään nyt reformaatioviikkoa.

Saksan matkallamme olimme yhtenä sunnuntaina Wittenbergin linnankirkossa jumalanpalveluksessa. Historia havisi mielessämme, kun mietimme sitä, että Luther sekä Melanchthon ovat haudattuina kirkon suojissa. Miten paljon sen jälkeen onkaan tapahtunut.




keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Lumisadetta odotellessa


Talvirenkaat on autossa ja säätiedotus lupaa täksi illaksi lumisadetta. Odotellaan. Toissayönä oli pakkasta ja upea kirkas tähtitaivas. Sanomalehden haettuani seisoin kello kuusi aamulla pelkässä pitkässä yöpaidassa (Ratia) tähtiä ihastelemassa. Naapurin nuori pariskunta kiirehti ohitse töihin ja toivotti huomenet. Mikä onni, ajattelin, tässä sitä vain seisoskellaan taas, eikä kiire minnekään.

Ja hieman lisää syksymuodista. Kävelimme eilen tuttuja rantoja ja totesimme merinovilla-alusasun olevan jo ihan kelpo juttu. Tuuli puhalsi pohjoisesta välillä todella kylmästi. Suunnittelimme jo ensi kesää. Tästä voisi ehkä laskea kajakit alas ja lähteä melomaan.


perjantai 20. lokakuuta 2017

Hyvää viikonloppua


Huomenna ehkä haravointia. Miten kiitollisia kukkia ruusut ovatkaan. Yhä ne jaksavat kukkia.


torstai 19. lokakuuta 2017

Torstaina


Taas jo loppuviikon puolella. Aika tuntuu kiitävän. Tänään kävin kampaajalla. Tukasta tuli ihan kiva. Käyn kaksi kertaa vuodessa kampaajalla, mutta nyt päätin tiuhentaa välejä. 

Mies lupasi hakea minut kampaamon edestä, mutta ehdin kiertää lenkin alas rantaan ja takaisin, ennen kuin hän saapui. Maanantain 15 lämpöasteesta ollaan pudottu yhdeksään asteeseen. Liput lepattivat tuulessa. Juuri kammatut hiukset kieppuivat sinne ja tänne.


tiistai 17. lokakuuta 2017

Seitsemän järven reitillä


Rauman läheltä Vermuntilasta löytyy kaksikin päiväretkeilyyn sopivaa reittiä, joiden kummankin nimenä on Seitsemän järven reitti.


Eilen oli upea ilma, lämpöasteita 15 ja mukavan raikas tuuli. Niinpä päätimme lähteä kiertämään Reelmäjärven ympäri kulkevaa reittiä. Toisen reiteistä kiersimme jo keväällä.

Paikoin maisemat olivat kuin edelliseltä vuosituhannelta.


Luontopolun infotauluista osa jo sammaloitunut eikä hajuakaan, mitä tässä on joskus ollut. Raamit kyllä harvinaisen komeat.


Reitin kulkemiseen meni meillä viitisen tuntia, kun pidimme välillä kaksi evästaukoa ja etsimme muutaman kätkön. Sateen jäljeltä polkuosuudet metsissä olivat tosi märkiä niin, että piti pukea Hai-saappaat jalkaan. Kärryteitä rakastan, oltiin sitten missä maassa tahansa.



perjantai 6. lokakuuta 2017

Kurkia taivaalla


Tänäänkin aurinko jaksoi jonkin aikaa paistaa. Hyödynsimme sen kävelemällä metsän läpi tuttuja polkuja niitylle ja aina eteenpäin merenrantaan, missä käymme kesällä uimassa.


Kameraa en tälläkään kertaa viitsinyt ottaa mukaan. Mutta taas kävi niin kuin aina:


Jos kameraa ei ole mukana, silloin aina tapahtuu tai näkyy jotain, minkä haluaisi ehdottomasti tallentaa kameraansa. Niin nytkin. Jo kaukaa alkoi kuulua kurkien haikeita huutoja. Viimein pystyimme paikallistamaan ne hyvin korkealla taivaalla. Kännykän kameralla otin tämän kuvan, josta vielä suurensin kurjet noiksi mustiksi pisteiksi.

Hyvää matkaa, ihanat linnut. Jäämme odottamaan kevättä.


torstai 5. lokakuuta 2017

Auringonsäteitä sumun jälkeen


Tänään sumun jälkeen aurinko alkoi hetkeksi paistaa. Oma lähimetsä, jossa pururata on, näytti niin kauniilta, että yritin tallentaa sen kännykän kameralla.





keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Sadetta ja synkkiä pilviä...


... mutta sentään nähtiin tämä laulujoutsen poikasineen.
Kävimme tuttuja paikkoja läpi, missä olemme syksyisin nähneet joutsenia, metsähanhia tai kurkia. Nämä olivat ainoat, jotka näimme.


Muuten oli oudon pimeää. Todella vaikea valokuvata, ainakin minun taidoillani. Jos kohdistin tummiin pilviin, puut näkyivät mustina. Jos taas kohdistin keltaisiin puun lehtiin, taivas näkyi haaleana.

Vähän väliä sadekuuro yllätti.


tiistai 3. lokakuuta 2017

Syksyn kourissa


Mieleni harhailee edelleen jossakin Kamenice-joen varrella. Minun on hirveän vaikeaa tehdä yhtään mitään. Matkavaatteet sain sentään pestyä. Olen kai koukussa matkusteluun ja jännittävissä paikoissa samoamiseen ilman arjen velvoitteita.

Tuon kuvassa olevan hienon taideteoksen löysin täältä oman pururatamme varrelta. Onko lapsi vai aikuinen sen tekijä? Shamaani? Joka tapauksessa todella kaunis. Syksy näyttäisi muutenkin olevan erityisen kaunis, jos vain ei sataisi. Puissa on hienot keltaiset ja punaiset sävyt.

Aloin heti miettiä seuraavaa reissua. Täytyy olla joku päämäärä, joku unelman kohde. En tiedä lähdemmekö enää minnekään, mutta on hauska katsella karttoja ja etsiä tietoa netistä.