torstai 28. syyskuuta 2017

Soutěsky Kamenice


Edmundsklamm tai tsekiksi Edmundova soutěska on korkeiden hiekkakivikallioiden väliin jäävä rotkosola Hřenskon, Meznán ja Srbská Kamenicen paikkakuntien välissä Tsekin Böömin alueella. Sen läpi virtaa Kamenice-niminen joki, joka laskee Hřenskon kaupungissa Elbeen.


Patikoimme Saksan puolelta Schönan kylästä Tsekin ja Saksan rajana olevan Elben rantaan ja ylitämme Elben pienen lautan kyydissä. Edessämme avautuu Hřenskon villin romanttinen kaupunki.

Kuljettuamme hotellien ja ravintoloiden ja vietnamilaisten pitämien katuputiikkien ohitse pääsemme rotkosolan alkupisteeseen. Vielä vilkaisu karttaan, että olemme oikeassa paikassa.


Ilma on kostea eikä aurinko kauniillakaan ilmalla paista pahemmin tänne.


Katkenneet vanhat puut ovat saaneet sammalpeitteeseensä saniaisia.


Reitti kulkee useiden kallioon hakattujen pimeiden tunnelien läpi.



Edmundsklammin kohdalla sola käy niin kapeaksi, että on siirryttävä turisteja kuljettavan veneen kyytiin. Olemme vaihtaneet Tsekin kruunuja, mutta täällä saa maksaa myös euroilla.



Lautturi puhuu sekaisin tsekkiä ja saksaa ja naurattaa hassuilla jutuillaan. Vastaan tulee toinen vene.


Venematka päättyy 20 minuutin kuluttua ja saavumme tasanteelle, josta saa ostaa pikkupurtavaa ja kahvia. Latte macciachto maistuu hyvälle ja maksaa 40 kruunua = noin 2 euroa.



Päästämme muut patikoijat edellemme ja jatkamme matkaa omaan tahtiin hiljakseen.



Toinen venematka, Wilde Klamm, on tällä kertaa suljettu, joten muutaman tunnelin jälkeen päätämme kääntyä paluumatkalle.



Ylhäällä kallioiden päällä on Meznán kylä. Sinne vie melkein 200 metriä ylöspäin kulkevat portaat. Portaiden yläpäässä on ravintola, jonne muut patikoijat ovat jo asettuneet lounasta syömään. 
Me jatkamme matkaa eteenpäin ja teemme seuraavaksi kohtalokkaan virheen: päätämme oikaista metsän läpi vievää tietä sen sijaan, että seuraisimme keltaisella merkittyä reittiä.



Olemme hyvällä tuulella ja itsevarmoja. Onhan meillä jonkinlainen kartta ja GPS-laite mukanamme. Mikä voisi mennä vikaan?

Metsätie jatkuu ja jatkuu. Tunnin päästä alan tulla epätoivoiseksi. Tämä ei voi olla oikea reitti. Kokeilemme pientä polkua, joka GPS:n mukaan vie suoraan Hřenskon kaupunkiin. Mieleeni tulee, että lasken vaikka peffamäkeä alas sinne. Mies kauhistuu ja käskee minun kiipeämään heti takaisinpäin. 

Olemme luotisuoraan alas putoavien hiekkakivikallioiden päällä. Itsevarmuuteni on tipotiessään. Tajuan, miten turistit näillä seuduin saavat itsensä kiipeliin.

Olemme harhailleet pian pari tuntia jossakin Tsekin metsissä parisadan metrin korkeudessa. Ei auta muu kuin palata omia jälkiä takaisinpäin. Metsästä kömpii nainen sienikorin kanssa. Hän puhuu vain tsekkiä, mutta käsipelillä saamme selville, että meidän pitää tosiaan palata takaisin siihen kohtaan, mistä keltaisella merkitty metsätie vie toiseen suuntaan.

Viimein sitten olemme merkityllä reitillä, jota pitkin olemme alle puolessa tunnissa alhaalla Hřenskoon vievällä tiellä. Olen lopen uupunut. Mietin vieläkin, mitä jos olisin pudonnut kallioilta alas. Ohi viilettää nuori mies pyörällä. Huokaisen saksaksi: "Er könnte mich mitnehmen." Mies pysähtyy ja kääntyy nauraen katsomaan. Nolostun. Mieheni menee hänen luokseen ja selittää, että se oli vain vitsi. "Ei se mitään. Rouvan voin ottaa kyytiin, mutta sinä saat patikoida Hřenskoon", mies vastaa. 

Ei sentään. Kivistävistä jaloista huolimatta kävelemme vielä viimeiset kolme kilometriä Hřenskoon ja sieltä jälleen lautalla Elben yli Saksan puolelle.





6 kommenttia:

  1. Olipahan seikkailu! Maisemat ovat kyllä komeat.

    VastaaPoista
  2. Olen aivan lumoutunut Saksin ja Böömin Sveitsin maisemista.

    VastaaPoista
  3. Oi mitä maisemia. Tuosta seikkailusta jää muistoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, vastoinkäymiset ja erehdykset kuuluvat seikkailuihin. Oli satumainen paikka.

      Poista
  4. Etkö raaskinut jättää miestäsi kävelemään, kun et hypännyt tarjottuun kyytiin.
    Voi taivas, mitkä maaisemat, jylhää, karua ja akunista yhtäaikaa. Seikkailu on juttu sinänsä. Onnellinen loppu, niin muisto sen kun vain kultaantuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä miestä voi jättää yksinään tarpomaan.
      :)

      Poista