lauantai 10. syyskuuta 2016

Repovesi jälleen kerran


Mies on taas paremmassa kunnossa, ja päätimme käyttää ehkä tämän vuoden viimeiset lämpimät päivät melontaretkeen. Suuntasimme taas Itä-Suomeen päin. Ensimmäisen yön vietimme tutussa paikassa Verlassa. Illalla saunoimme ja uimme auringonlaskuun asti.



Aamulla suuntasimme Repovedelle ja tässä jo Lapinsalmen riippusillan alla.

Olimme vuokranneet Mustavuorella sijaitsevan Kuutinkämpän kahdeksi yöksi. Sinne meloi hieman alle tunnissa. Keväällä olimme olleet sen lähellä olevassa Metsähallituksen kodassa yötä.
 Mutta tämä Kuutinkämppä oli kyllä vertaansa vailla: patjat ja tyynyt lavereilla, astioita monenlaisia, kevyttakka tuvassa ja sauna. Kahvit keitettiin nuotiolla.

Ensimmäisenä iltana kiivettiin Mustavuoren laelle ja näkötorniin maisemia ihailemaan. Loppuilta vain uitiin ja nautittiin laiturilla auringonpaisteesta.

Seuraavana aamuna oli tarkoitus lähteä heti patikoimaan, mutta annas olla: niin paljon kuin olemme näissä mökeissä aikaa viettäneet, niin nyt sitten unohdimme pitää huolta siitä, ettei avain vahingossa jää sisälle.

Mökin sisälle jäivät myös kännykät. Minulla oli vain kajakkitossut jalassa ja T-paita ja veryttelyhousut jalassa. Kirjoitin hiilellä oven vieressä olevan puhelinnumeron käsivarteeni ja lähdimme etsimään ihmistä, joka voisi soittaa meille apua. Jonkin matkaa käveltyämme kuulimme moottorisahan ääntä. Lähellä Olhavan kaivoa oli Metsähallituksen miehiä tulipaikoille polttopuita tekemässä. Toinen heistä soitti sitten meille oven avaajan, joka onneksi sattui olemaan kokouksessa jossakin melko lähellä, kuten hän kertoi.


Aika noloa. Mutta viimein sitten päästin patikoimaan. Päätimme kiertää vain Olhavan kierroksen, jonka pituudeksi tuli Kuutinkämpältä korkeintaan 6 kilometriä. Reitti on kuitenkin aika rankka, koska noustaan Olhavan laelle ja jälleen sieltä alas. Maisemat sitten ovatkin satumaisen kauniita. Maukkaita mustikoita oli edelleen kallion laella. Söimme niitä kourakaupalla.

Täytimme vielä vesivarastomme Olhavan kaivolla ja sitten palasimme kämpälle saunaa lämmittämään. Loppuilta kului saunoessa, uidessa ja ruuan lämmityksessä nuotiolla. Meillä oli valmista norjalaista retkiruokaa, johon tarvitsi vain lisätä kiehuvaa vettä.

Yö meni minun kohdalla aika katkonaiseksi. Oli outoa minulle ruuhkasuomen ihmiselle, että yö oli aivan säkkipimeää, ja heräsin monta kertaa yöllä kuulostelemaan yön ääniä. Aamu valkeni usvaisena.



Sykähdyttävän kauniilta näytti ja kuikan huuto toi todellisen aarnimetsä-tunnelman. Keitimme porokahvit tällä kertaa kevyttakan päällä. Sitten alkoi pakkaaminen.

Järvenselkä oli ajoittain peilityyni, kun lähdimme paluumatkalle haikeina taas kuten aina. Meloimme hitaasti. Välillä annoimme kajakkien vain lipua äänettömästi. Oli niin hiljaista. Kuikka vain huusi peräämme.



13 kommenttia:

  1. Hieno postaus. Niin upeat maisemat ja niin kauniit kuvat. Onneksi teillä oli onnea avaimen kanssa. - Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli. Ihana reissu oli. Mieluiten lähtisin heti uudelleen.

      Poista
  2. Kiva postaus ja ihanat maisemat, hyvät kuvat olet ottanut! Hyvää alkavaa viikkoa sinne! http://valkoinenhaave.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. Aivan super hienot kuvat ja retki ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Retki oli hieno. Pussukkakin sai käyttöä. :)

      Poista
    2. Kiva, että tuli käyttöön :)

      Poista
  4. Voi että kun olisi oma kajakki niin voisi vain kärryyn nostaa ja lähteä etsimään sopivia melontareittejä. Kivat oli maisemat, joten eipä ihme että päädytte tuttuihin maisemiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kajakilla pääsee nopeasti näkemään maisemia eri näkökulmasta. Kannattaa hankkia, jos liikkuu paljon luonnossa.

      Poista
  5. Tunnelma kirjoitus ja upeat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lauri. Sait minut hyvälle tuulelle! :)

      Poista
  6. Hienoja kuvia ja melontafiiliksiä! Kiitos paljon!

    VastaaPoista