perjantai 20. toukokuuta 2016

Kesän ensimmäinen melontareissu


Tai oikeastaan kävimme vain kokeilemassa tässä lähellä saarien väliin jäävässä salmessa, miltä melominen tuntuu. Tarkoitus olisi tänä kesänä tehdä yön yli kestäviä melontaretkiä, saa nähdä. On sellainen vaihe elämässä, että tuntuu yhä voimakkaammin, ettei päivääkään saisi hukata.

Joku voi ajatella, että huitelemalla pitkin meren selkää ja metsän polkuja sitä vasta hukkaakin aikaa, kun ei tee mitään kunnollista. Meistä taas tuntuu, että päivät menevät hukkaan, jos ei pääse ulos luontoon ja ollaan sitä paitsi jo vanhuuseläkkeellä. Kävin tänään myös ensimmäistä kertaa meressä uimassa. Vesi on yllättävän lämmintä jo.

Ainoa asia mikä melomisessa harmittaa on mies, jonka täytyy koko ajan huudella ohjeita: Älä mene sinne! Ohjaa oikealle! Ohjaa vasemmalle! Istu suorassa! Pois sieltä väylältä! Etkö kuule! Tänne puolelle! Ei sinne! Arrgghh!

Ihania punaisia taloja Suomessakin. Oikeaa saaristolaistyyliä. Komeista purjeveneistä (jäivät kuvan ulkopuolelle) päätellen ei ihan köyhiä olla.

Mukavaa viikonloppua!



2 kommenttia:

  1. Se onkin eläkkeellä olossa hienoa, että voi tehdä juuri sitä mikä hyvältä tuntuu. Viis siitä mitä muut pitävät tärkeänä. Nyt nautitaan, niissä rajoissa mitä terveys ja talous suovat.

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä, jokin sisäinen syyttävä ääni tahtoo joskus vain kieltää kaiken hauskan.

    VastaaPoista