perjantai 11. joulukuuta 2015

Ootsä vähän tärähtänyt.


Tänään kävelin tänne merenrantaan ja huomasin veden nousseen melkein metrin verran, kuten useissa paikoissa täällä. Aurinko paistoi hetken metsänreunassa ja tuuli puhalsi raikkaasti puiden latvoissa.

Avantouintia ei ole tullut sittenkään aloitettua. Sen sijaan olen kuitenkin käynyt pari kertaa viikossa uimahallissa uimassa. Mukavaa. Päiväsaikaan suurin osa meistä uimareista on eläkeikäisiä mummoja ja pappoja. Sovin siis joukkoon kipeine polvineni kuin nakutettuna. Eläkepäätös tuli juuri postista ja ensi vuoden alusta olen sitten kauan kaivatulla vanhuuseläkkeellä. Ehdin alta pois juuri ennen eläkeiän nostoa ja muita eläkeuudistuksia.

Mietin juuri, että olenkohan vanhin bloggaaja maailmassa? En tunne itseäni kuitenkaan vanhaksi. Eläkkeelle siirtymisen kunniaksi laitan tänne itsestäni kuvan, jonka mies nappasi minusta lokakuussa Saksan-matkallamme. "Ootsä vähän tärähtänyt". Mutta mitäpä tuosta.

Eläkepäivät ovat kuulemma todella kiireisiä, joten voi olla, etten ehdi tännekään enää usein kirjoittelemaan.


6 kommenttia:

  1. Onnea eläkepäätöksestä!

    Ja hei, et ole vanhin bloggaaja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rantakasvi.
      En siis pääsekään Guinnessin ennätyskirjaan? ;)

      Poista
  2. Onnittelut sinulle eläkkeelle siirtymisestä. Oletan, että se on sinulle mieluisa asia. Itse jäin eläkkeelle vuoden 2007 alusta.
    Et ole muuten vanhin bloggaaja, et sitten lähellekään. Ikä on vain numerosarja, josta ei niin tartte välittää.
    Vedet on korkealla myös täällä. Hiukan pelottaa, kun entisen jään päällä oleva vesi jäätyy, saa talvella varoa jäillä liikkumista. Säikäyttää, kun yksi kerros tai kaksi kerrosta humpsahtaa rikki, mutta toivottavasti alin kestää. Viime talvena oli kairataessa pilkkiavantoja neljä jääkerrosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aimarii.
      Olin suunnitellut olevani vielä kauan työelämässä, mutta tänä vuonna yhtäkkiä alkoi tuntua, etten enää jaksa tätä kiirettä ja teknologian nopeaa muutosta. Mies on ollut eläkkeellä jo 10 vuotta, joten nyt voidaan tehdä kaikkea enemmän yhdessä.

      Teillä on tuo oikea talvi, jota minäkin kaipaan.

      Poista
  3. Onnea :-)

    Ikä on oikeasti osaksi luku ja osaksi tunne. Ne eivät aina mene yksiin.
    Kiire on älytöntä ja loppujen lopuksi aivan turhaa. Puolivillaisella suunnittelulla ja harkinnalla kiireestä saataisiin leikattua puolet pois. Hyvällä suunnittelulla ja harkinnalla meidän työelämämme muuttuisi nopeasti parempaan suuntaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna.
      Ehkä nuoremmat sukupolvet osaavatkin jo paremmin asennoitua kiireeseen. Joskus tuntuu, että sitä pidetään jopa meriittinä.
      Yrittäjänä sitä on usein pakotettu kiireeseen: otatko kaikki sinulle tarjotut työt vastaan, vaikka nyt jo niitä on liikaa, vai otatko sen riskin, että kieltäydyt eikä asiakas sen jälkeen enää koskaan käänny puoleesi.

      Yrittäjänä voisi tietenkin palkata yhden työntekijän lisää jakamaan taakkaa. Mutta yrittämiseen liittyy epävarmuus eikä ole sanottua, jatkuuko hyvä työtilanne. Jos työt loppuvatkin yhtäkkiä, et pääse helpolla eroon lisätyövoimasta. Sen palkka ja sosiaalikulut on maksettava, vaikka yrittäjä itse ei voisi itselleen palkkaa maksaa.

      Tässä suossa monet pienyrittäjät rämpivät. Siksi ymmärrän myös hallituksen suunnitelmat.

      Poista