maanantai 19. lokakuuta 2015

Sächsische Schweiz


Olemme Berliinissä ja joudun tekemään töitä täällä pari päivää, mutta viikonloppuna kävimme Saksin Sveitsin kansallispuistossa lähellä Tsekin rajaa. Saksojen yhdistyessä DDR:n kansalaiset tunsivat juuri tämän upean seudun olevan paras asia, minkä he pystyivät tuomaan yhtenäiseen Saksaan.


Minä näin joskus viime talvena kuvan täältä ja nyt olimme päättäneet hakea täältä "nopeasti" muutaman geokätkön. Ensimmäiseksi lähdimme kiipeämään Carolafelsen -nimiselle vuorelle noin 400 metrin korkeuteen. Kukaan ei ollut varoittanut meille, että vaikka valitsimme vuorelle johtavista reiteistä sen helpoimman, Wilde Höllen (villi helvetti), oli se ainakin minulle hurja nousu.

Välillä oli vedettävä itseään ylöspäin kallioon hakatuista rautakädensijoista ja jalalle ei tuntunut löytyvän mistään pitoa. Mieheni on nuorena harrastanut jonkin verran kiipeilyä, kun on kotoisin alppikylästä läheltä Itävallan rajaa, enkä ilman häntä olisi ikinä päässyt ylös vuoren laelle asti. Hän antoi minulle jopa anteeksi ne muutamat kerran, kun konttasin polvillani ja olin pillahtamaisillani itkuun.


Vuoren laella sitten luimme, että nousu/lasku on tosiaan luokiteltu vaikeaksi.


Näkymät vuoren laelta ovat henkeäsalpaavat vastapäisiin hiekkakivikallioihin.


Kätkö löytyi. Juhlan paikka. Näin vaikeasta paikasta emme ole vielä koskaan hakeneet kätköä.

Edessä oli laskeutuminen alas. Kieltäydyin menemästä enää Wilde Höllen solaan. Paikalle osunut kiipeilijäperhe, joka oli tietenkin tullut sitä vaikeinta reittiä ylös teini-ikäisine poikineen, neuvoi meitä kiertämään kallioiden toiselle puolelle ja sieltä eteenpäin vihreää nuolta seuraten.

Tässä vaiheessa pahin oli jo takana, Affen-kallioiden promenadi oli kuljettu ja tässä ihailtiin maisemia eläkeläisukkojen kanssa, jotka olivat tulleet jotakin helppoa reittiä ylös.


Mutta, ach niin kaunista siellä oli. Minne vain katsoi, aina näytti maalauksellisen kauniilta. Epätodelliselta. Nämä maisemat kuulemma ovatkin saksalaisten taitelijoiden niin maalauksissa, musiikissa (Wagner) kuin runoudessakin suosimia.

Sunnuntaina teimme helpomman retken Saksin suosituimpaan turistikohteeseen, eli Bastein sillalle. Minulla oli polvi niin kipeä lauantain kiipeilyreissulta, että sadat täällä olevat raput tuottivat tuskaa, mutta maisemat... pyörryttäviä, käsittämättömiä. Alhaalla virtaa Elbe.

 
 
Aivan uskomatonta, miten ihmiset ovat satoja vuosia sitten rakentaneet tämän sillan, asuneet täällä, pitäneet täällä ruoka- ja vesivarastojaan sekä hevosiaan ja miten he ovat puolustautuneet vihollista vastaan. Ruotsalaisetkin ovat täällä sotineet...


Huimaa, kun ajattelee, että näille kalliomuodostelmille nousee kesäisin kymmeniä kiipeilyn harrastajia.

Minua, vaikka olen harrastanut laskuvarjohyppäämistä, huimaa täällä, enkä uskalla mennä kovin lähelle rautakaidetta. Olemme pilvien korkeudella.

Retkemme päättyy rauhalliseen kahvihetkeen terassikahvilassa, josta on yhtä upeat näkymät Elbe-joelle.

Nyt - kumma kyllä - sisälläni on ikävä noille kallioille ja metsiin. Saamarin polvi, se on kipeä. Haluaisin kuitenkin vielä kerran kiivetä Wilde Höllen reittiä ylös.


8 kommenttia:

  1. On kyllä niin upeat maisemat, että polven kipeyskin varmasti unohtui, ainakin hetkittäin. Upeita paikkoja olette kiertäneet.

    Tuota otsikkoa luin pariin kertaa, ääneen en yritäkään lausua :D

    VastaaPoista
  2. Totta, polvi unohtui täysin maisemia katsellessa. Yöllä se sitten oli sitäkin kipeämpi.

    VastaaPoista
  3. Voi taivahan vallat miten upea paikka! Tunnen kostean syysilman sieraimissani! Terrain-arvo taisi olla kohdallaan?
    Olen suunnitellut kiipeilykurssille menemistä kiivetäkseni puukätköille, mutta vuorokaudessa on vain 24 tuntia, eivätkä lie anna opetusta öisin😄
    Noista kuvistasi tuli kyllä akuutti matkustustarve, mutta sorvin ääreltä ei ole lähtemistä tällä hetkellä. Kiitos siis kuvista!
    t. Helga

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terrain-arvo oli kolme. Paikallisille ei vuorille nousu tuntunut olevan sen kummempaa kuin mukava sunnuntailenkki.

      Poista
  4. Jännittävää vaellusta ja upeaa katsottavaa, ylös kipuaminen onnistuu mutta alas tuleminen vie hermot ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alaspäin tosiaan on aina vaikeampi tulla, vaikka ylöspäin nouseminen saa hikoilemaan ja puuskuttamaan.

      Poista
  5. So ähnliches Wetter hatten wir heute, nicht sehr weit von der Sächsischen Schweiz auf tschechischer Seite auch. Leider keine Fernsichten. Aber ein Besuch lohn sich eigentlich immer.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auf die tschechische Seite möchten wir auch noch einmal hin. Von Kirnitzschtal aus, wo wir übernachteten, wäre es nur einen Katzensprung über die Grenze gewesen.

      War aber wunderschön da und ich bin stolz, dass ich den Aufstieg durch Wilde Hölle geschafft habe. :)

      Poista