lauantai 12. syyskuuta 2015

Kesästä luopumisen vaikeus


Eilen perjantaina sää oli yhä kesäisen lämmin. Kajakit olivat Eurajoen matkalta edelleen auton katolla, joten mies kysyi, eikö tehtäisi vielä yksi reissu samaan syssyyn.


Maisaari tuntui olevan lähin mahdollinen paikka. Siispä Rymättylään ja sieltä kajakit vesille. Kävimme jo alkukesästä Maisaaressa, mutta nyt päätimme suunnata saaren toiselle puolelle.


Sää tosiaan helli meitä. Ainoat aallot tulivat salmessa ohikiitävistä, suurista moottoriveneistä. Välillä jouduimme jopa ristiaallokkoon. Selvisihän sekin nyt, että ajoittain aika hurjaltakin näyttävästä ristiaallokosta selviää kajakeilla, kunhan jättäytyy aaltojen keinuttamaksi. Vai mitäköhän joku kokenut meloja sanoisi tähän?


Maisaaressa oli muutamia purjeveneitä ankkurissa. Ainoa mahdollisuus oli kajakeilla rantautua uimarannan hietikolle. Maisaaressa voi myös vuokrata kajakin itselleen.


Minä pulahdin heti uimaan. Sen jälkeen grillasimme vähän makkaraa. Kysyimme purjeveneläisiltäkin, jätämmekö tulen heille valmiiksi, mutta heillä kuulemma oli hienommat vehkeet ruuan laittoon.

Kävimme vielä kauempana rannalla olevalla laavulla hakemassa yhden geokätkön, joimme kahvit ja pakkasimme tavarat takaisin ja kahlasimme veteen paatteinemme. Kun pääsimme takaisin tuulettomaan salmeen, hetken aikaa pelleilimme ja nauroimme. Jostain kummasta oli sisälle keräytynyt jotain, mikä vaati purkautumista.

Ihana kesä. Miten maltan odottaa ensi kesää?


4 kommenttia:

  1. Oi näitä teidän melontaretkiä!! Samalla ihanaa lukea ja samalla kaihoisaa. Polveni ei ole pariin kesään kestänyt kuin lyhyitä melontaretkiä.

    Enemmän olen melonut järvillä, merimelonnasta minulla on vähemmän kokemusta. Muutamia vuosia 80-luvun lopulla olin Helsingissä merellä melomassa, kun mies asui siellä viikot työn takia.

    Mutta kyllä Tampereella Näsijärvi ja meidän oma Roine täällä osaavat yllättää melojan. Keskellä isoa selkää on oltava tarkkana ja aina oikea varustus mukana, aukkopeite ym. vaikka olisi aurinkoa ja kesähelle.

    Ristiaallokkosta tulee terävämpi ja korkeampi kuin suorasta aallosta. Tällöin kajakilla ohjaaminen vaikeutuu ja kajakki saattaa nousta pystyyn. Pyrin yleensä silloin tasapainoilemaan rauhassa melan kanssa siten, että kajakki pysyy pystyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi tuo sinun polvesi. Minä alan olla jo hieman kankea ja kajakkiin pujottautuminen ja siitä ulos kampeaminen ovat välillä tuskan paikkoja. Hieman olen oppinut tekniikoita, miten se sujuu helpommin.

      Pelkäsin tosiaan juuri noissa ristiaallokoissa, että kajakin nokka nousee pystyyn, mutta yllättävän hyvin selvisin. Ehkä aallot eivät olleet niitä kaikkein suurimpia.

      Suurien järvien selät ovat varmasti samanlaisia kuin meri, kun tuuli pääsee avoimesti puhaltamaan.

      Poista
  2. Kesästä luopumisen vaikeus on ollut latteampi nyt kun olen eläkkeellä ja saanut nauttia olemisesta.
    Kivoja pouta säitä teillä ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä mies myös jo useamman vuoden ollut eläkkeellä (täytti 70, mitä ei uskoisi). Minusta tuntuu, että vuosi vuodelta minun on yhä vaikeampi kestää vuodenaikojen nopeaa vaihtumista. Juuri, kun on tottunut kesään, niin kohta jo pitää taas alkaa pukea syksyvaatteita päälle.

      Poista