sunnuntai 16. elokuuta 2015

Ei saa puhua polvesta


...joten puhun näistä ruusuista. Tämä maanpeittoruusu on nimensä veroinen. Se valtaa yhä enemmän pinta-alaa ja kohoaa naapurin ja meidän välisen aidan ylitse kohta.

Yhä uudelleen ihmettelen, mistä se saa voimansa. Laitoin toki sille lannoitetta keväällä ja kastellakin muistan, mutta silti. Kasvun ihmettä. Ja mikä ilo ihmiselle.

Tänä aamuna oli asteita +13. Hieman kolealta tuntui polkea seitsemän maissa uimapaikalle. Aurinko viisti alhaalla ja paistoi sokaisevasti silmiin. Ajattelin sitä pyöräilijää, jonka auto lennätti katuun ja kuolemaan pari päivää sitten. Itse en luota autoilijoihin lainkaan, vaikka itsekin liikumme paljon omalla autolla.

Täällä maaseudulla on ajettava pyörällä epävarmaa tienpiennarta. Suoralla monet autot paahtavat sataa ja tuhatta nopeusrajoituksista välittämättä. Siinä ei parane pyöränsä kanssa horjahdella. Suurin osa autoilijoista täällä kaartaa kuitenkin pyöräilijän ohi kaukaa. Ehkä he itsekin pyöräilevät ja tietävät, ettei pyöräilijä ilkeyttään tiellä liiku.



2 kommenttia:

  1. Onap tuo ruusu kaunis ja jaksaa todella kasvaa joka suuntaan.

    Täällä on pyöräilyn suhteen samat ongelmat. Kylällä hiekkatiellä on autoilla menossa monesti ralli. Pyörätietä on sitten kylän jälkeen vain pieni pätkä ja sitten on vaarallinen maantie, jossa ei ole kunnon piennarta ja asfaltti on repeillyt. Pyöräilijä on aivan helisemässä kun auto ohittaa, puhumattakaan siitä, että kaksi autoa yhtaikaa. Itse ajan sitä tietä autolla ja jään aina pyöräilijän taakse odottamaan, että vastaantuleva auto on mennyt ennen kuin ohitan pyöräilijän. Mutta kaikki eivät niin suinkaan tee.

    Onpa tuo alakuvan veden pinta rauhallinen ja tyyni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä aamuna meri oli tosiaan tyyni. Kuva on tästä meidän läheltä. Sillalta, jota pyöräilen uimarannalle.
      Suurin osa autoilijoista tosiaan ottaa pyöräilijätkin huomioon. Joskus melkein nolottaa, kun joku auto joutuu pitkään köröttämään siinä selän takana. Kerran yksi valtava rekka ei kapealla tiellä uskaltanut lähteä ohittamaan, vaan ajaa hissutteli takanani. Lopulta hyppäsin pyörän selästä pois ja siirryin pöpelikköön, jotta se pääsi ohitse. Kuljettaja moikkasi hymyillen. Tuli hyvä mieli koko päiväksi.

      Poista