lauantai 25. heinäkuuta 2015

Optimisti vai pessimisti


Pessimisti näki pimeän tunnelin.
Optimisti näki valoa tunnelin päässä.
Realisti näki junan tulevan tunneliin.
Junan kuljettaja näki kolme idioottia radalla.


Olen melkein joka aamu käynyt uimassa ja se on antanut optimistisen alun päivälle. Uinnin jälkeen olen vaellellut pikkupuutarhassamme ja nauttinut kukkien katselusta: liiteristä viime vuonna ostamani valkoinen ruusu näyttää olevan kaikkein sitkein. Istutin sen varjoisaan paikkaan ja sadekin on kohdellut kaltoin toisia ruusuja, mutta tämä nimetön valkoinen on kuin sadun Tuhkimo.

Aina välillä kuitenkin pessimismi valtaa mielen. Vuodet seuraavat toisiaan ja sitä supervuotta, jolloin toteutan kaikki haaveeni ei tahdo tulla. Nyt polvi vaivaa, vaikka mitä tekisin. Olen aina ollut onnellinen siitä, että olen niin terve, enkä tarvitse edes silmälaseja, mutta nyt on vaikea nauttia oikein mistään, kun koko ajan kipu muistuttaa itsestään.

Pitäisi vain olla realisti, kuten minulle on sanottu. Kaikilla meillä on omat kipumme ja on osattava nauttia niistä pienistä asioista. Yritetään. Pesin juuri olohuoneen ikkunat ja verhot ja nyt hetken nautin niiden puhtaudesta. Vaikka kun nyt toisen kerran katsoin niitä, en huomannut mitään eroa entiseen. Puhtaus on vain minun kokemukseni. Kaikki muut (realistit) kai olettavat, että olohuoneemme ikkunat ja verhot ovat aina puhtaat. Tai eivät oleta yhtään mitään.


2 kommenttia:

  1. Samoja mietteitä. Minäkin käyn joka päivä järvessä, usein aamuisin, mutta joskus iltapäivällä vasta. Polvi vaivaa, syön jatkuvasti siihen särlylääkettä, että pääseen liikkumaan.
    Joskus tuntuu, että ikää tulee, mutta jotain pitäisi vielä tehdä elämässä. Mutta mitä ja koska ja miten. Vuodet vaan vierii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tuo tunne, että jotain on saavuttamatta. Onkohan se yleistä? Tiedän ihmisiä, jotka väittävät olevansa sovussa itsensä kanssa ja kaiken olevan ok. Minulla kun on aina ollut tunne, että se jokin olennainen puuttuu. On hetkiä, milloin iloitsee siitä, että elämässä on sentään kaikki kohtalaisen hyvin. Mutta sitten tulee näitä synkkiä hetkiä.
      Nyt vielä tuo polvi muistuttaa ikävällä tavalla, että sitä vain vanhenee ja raihnastuu, eikä sitä jotakin taida koskaan sittenkään tulla. Sitä vain kuolee pois.

      Poista