sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Metsälammella


Nämä retket lapsuudessani olivat ikimuistoisen ihania. Kolmen lapsen yksinhuoltajaäitini jaksoi joka kesä rahjustaa kanssamme parin kilometrin matkan kuivanmaan kesämökiltämme (ukin ja mummon mökki) metsälammelle. Uitiin ja oltiin vain. Kahvia oli aina mukana tavallisessa lasipullossa, joka oli kiedottu viltin sisään.

Tässä on siitä harvinainen tilanne, että äitini ystävä, toinen yksinhuoltajaäiti, oli poikansa kanssa luonamme mökillä. Kahvia keitettiin oikein nuotiolla ja vesi otettiin kirkkaasta metsälammesta. Tuo ystävänainen otti kuvan äidistä ja minusta. Minulla päälläni naapurin tyttöjen vanha mekko. Äidillä pitkikset, mikä siihen aikaan herätti maalla huomiota. Mutta äiti oli kova stadin friidu, joka ei jäänyt sanattomaksi, vaikka joku olisi jotain poikkipuolista murjaissut. 

Pidän tästä kuvasta. Ehkä tässä on jonkinlainen pohja innolleni liikkua luonnossa. Kiitos äiti noista päivistä.


2 kommenttia: