sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Seijainen


Lisää kiviä ja kallioita. Eilen oli niin hyvä sää, että suuntasimme matkamme ensin Mynämäelle ja etsimme sieltä Pitkämäen luolissa olevan kätkön. Häiriinnyimme (herkkiä kun olemme) kuitenkin sen verran polkuja edestakaisin motocrossailleesta pojasta, että poistuimme paikalta nopeasti, vaikka nähtävää olisi ehkä ollut enemmänkin.


Nämä kaikki kuvat ovat Seijaisista, joka nimensä (kaimani) puolesta on kiehtonut minua aina tämän tienviitan ohi ajettaessa.


Yllätyksenä tuli, että täältä löytyi Kolkanpolku-niminen reitti, joka kulki jälleen kerran todella kauniin metsän läpi.


Täällä oli kivimuodostelmia jos jonkinlaisia ja numerojärjestyksessä noukittavat kätköt olivat hienosti toteutettuja.


Olemme kätköilleet jo useamman vuoden, mutta tahtimme on aika hidas (löytöjä 460). Samassa ajassa jotkut ovat jo päässeet useisiin tuhansiin kätkölöytöihin, mutta meille tämä on jäänyt lähinnä sellaiseksi, että jos jossain näyttäisi oleva kiva ulkoilupaikka, niin samalla etsitään kätköjä.


Kolkanpolku vie upealle Kuuvanvuorelle, jonne kipuaminen vaati hieman jo ketteryyttä. Olin noudattanut Rantakasvin ohjeita ja hieronut polveeni Voltairea ja ottanut särkylääkettä ja selvisinkin suurista nousuista ilman polven kipuilua.

Kallion laelta näimme, kuinka alhaalla laaksossa oli syntymässä tragedia: Pellon laidassa seisoi metsästäjä passissa oranssissa vaatetuksessa ja hieman kauempana, kalliolta hyvin näkyvissä, mutta metsästäjältä vielä piilossa, aterioi niityllä kolme peuraa rauhassa.


Tarinan päättymistä emme halunneet olla näkemässä. Poistuimme nopeasti kallion laelta ja lähdimme etsimään bonus-kätköä, jonka koordinaatit olimme keränneet muista kätköistä.


Matkalla näimme lisää hienoja kallioita luolamaisine syvennyksineen. Pidimme pienen mustikkamehu-tauon ja nautimme hiljaisuudesta. Pyssyn pamaustakaan ei kuulunut. Vain närhi huomautteli meille reviiristään ja tikka nakutti jossain lähellä.

Pakkauduimme takaisin autoon tässä pellon laidassa ja kiersimme kotiin apunamme puhelimen navigaattori. Sen verran oudossa paikassa oltiin, että suuntavaistomme oli hukassa. Kaikkiaan seikkailuun meni Kolkanpolulla kolmisen tuntia.


8 kommenttia:

  1. Onpas komeita kivimuodostelmia!
    En ole kuullutkaan tuollaisesta paikasta kuin Seijainen, hauska nimi.

    Hyvä jos neuvosta oli apua, tuolta näyttää olevan komeat maisemat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkukylä tämä Seijainen, toisella puolella valtatietä on sitten Miiainen.
      Kuvista ei valitettavasti saa käsitystä paikan todellisesta kauneudesta. Harmittaa.

      Poista
  2. Hauska tuo kivikuutio! Kaikea se luonto on saanut aikaan. Muutamia luola- ja lohkeamakätköjä on tullut napattua ja ne on jotenkin koskettavia, koska osa niistä on saanut pysytellä melko koskemattomina, mitä nyt kätköilijät joskus piipahtelevat.

    Vähän olen kateellinen tuosta GPS:stä, me etsitään vaan kännykkäsovelluksella, mikä tosin toimii sekin ihan hyvin, mutta haaveena olisi hankkia erillinen GPS.

    Mukavaa tätä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon ihmiset etsii kännykkäsovelluksella. GPS-malleista juuri tämä Garminin malli on minusta paras ja samaa on sanonut moni muu kätköilijä. Paras leikkikalu, mitä minulla on koskaan ollut. Näyttää myös maaston korkeuden, auringonlaskuajan, yms.

      Kosketusnäytölliset ovat vaikeita käsitellä sadesäällä. Sain lahjaksi sellaisen kosketusnäytöllisen, mutta en ole oppinut käyttämään sitä. Mies yrittää joskus sillä navigoida, mutta sanoo samaa, että sitä on hankala käsitellä.

      Melko varmaa on tosiaan, jos metsässä tulee joku vastaan, se on toinen kätköilijä.

      Poista
    2. Mikä Garminin malli teillä tuo on? Onko se se, johon saa suoraan kätköt kartalle, kätkökuvaukset ja loggauksetkin tehtyä?

      Poista
    3. Tämä on Garminin GPSmap 62st.
      Tähän saisi kätköt ladattua suoraan. Sitä varten pitää kai asentaa ensin joku ohjelma tietokoneeseen. En ole tätä kokeillut. Ei ole mukamas koskaan aikaa.

      Tee kaiken mahdollisimman vaikeasti: Kirjoitan koordinaatit ensin vihkoon ja siitä naputtelen sitten käsin koordinaatit laitteeseen. Tavallisesti automatkan aikana, kun mies ajaa ja minulla ei ole muutakaan tekemistä.

      Sen jälkeen nämä kätköt näkyvät kyllä gepsin maastokartassa.
      GPS vetää myös mustaa viivaa (värin saa valita) siihen, mistä on kulkenut. Tällä tavoin ainakin kerran löysin takaisin metsästä, kun muuten olin ihan eksyksissä.
      Loggausta en pysty tekemään. Sitä varten on pakko palata kotiin tietokoneen ääreen. Tai sitten logata matkapuhelimesta.

      Tällä voi myös muodostaa langattoman yhteyden toiseen gepsiin ja ladata sillä tavoin siinä toisessa jo olevat koordinaatit. Näin teimme kerran erään ulkomaisen ystävämme kanssa, joka tuli geokätköilemään Suomeen. Hän latasi sillä tavoin minun laitteestani kaikki etsittävät kätköt.

      Ehkä tällä voisi tehdä enemmänkin, mutta olen laiska opettelemaan.

      Poista
  3. Jääkausi ja ilmasto on taiteillut maisemaa hauskasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valtava rytinä on varmasti käynyt, kun kivet ovat siirtyneet paikoiltaan, hioituneet ja halkeilleet. :)

      Poista