tiistai 25. marraskuuta 2014

Ispoinen


Päivän vaaditut 10 000 askelta - vai kuinka paljon niitä pitikään olla? - tehtiin melkein Turun keskustassa olevassa metsässä. Tuolla Luolavuoressa olisi iso luola, jonka geokätköilijät siivosivat tässä hiljan. Luolan tutkimiseen tarvittaisiin kuulemma kuitenkin kypärä ja otsavalo, joten jätimme sen väliin.


Tyydyimme Ispoisten kallioihin ja etsimme siellä olevat kolme kätköä. Yksi niistä oli aika vaikea kiipeilyhomma. Mies sai sen hoitaa, ja olikin sen jälkeen kuin Hangon keksi.


Vettä satoi, mutta mukavaa oli. Joskus sitä tulee mieleen, että miksi ihmeessä könytä metsässä purkkeja etsimässä. Mutta miksi ei? Näin mukamas saa jonkun asian lähteä ulos. Onneksi mies on samanmielinen.


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Linnavuori

 
Puolustuslinnoituksena toiminut Vanhalinnan linnavuori Liedossa on yksi Suomen 70:stä varmasti tunnetusta linnavuoresta. Vuorella on asuttu pronssikaudelta (1000-500 e.Kr.) 1300-luvun alkuun asti, jolloin linnoitus tuhoutui taisteluiden jälkeen.
 


 
 
Marraskuun harmaa sää oli parhaiten selätetty kiipeämällä Linnavuoren laelle ihailemaan maisemia.
 

 
 
Alhaalla virtaa Aurajoki ja kuvassa näkyvä tie on Hämeen Härkätie, vanha kauppatie.
 
 
 
Aurajoen rantaa kulkee Ystävyydenpoluksi nimetty reitti, jota pitkin voisi kulkea aina Turun keskustaan asti. Tämä täytyy joskus vielä tehdä. Nyt kävimme vain poimimassa muutaman kätkön ja hengittämässä raikasta ilmaa. Mies ihastui näihin maisemiin todella. Ne kuulemma muistuttivat hänen kotiseutunsa Baijerin luontopolkuja.
 

 
 
 
 


torstai 13. marraskuuta 2014

Yksi päivä taas


Eipä kiltteys-päivää eilisaamun lehden lisäksi ole paljon juhlittu. Googletin sanan ja kaikki kiltteyteen liittyvät artikkelit olivat vuosien takaa. Ihmiset kuitenkin selvästi toivoivat kiltteyden olevan enemmän arvostettua kuin mitä se on.

Alma Smolander kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä joskus vuonna 2011:

"Haluavatko ihmiset nykyään itsensä miellettävän kiltiksi, jos yleistynyt käsitys killtteydestä on negatiivinen? Millaisena henkilönä kiltti ihminen nähdään? Määritelläänkö ihmisen kiltteys tekojen vai olemuksen perusteella? Kiltteys ei ehkä kuulosta kaikkein näyttävimmältä adjektiivilta, mutta se onkin jotain suurempaa. Kiltteyttä voi olla vaikea määritellä ja sen vastakohtaa lähes mahdotonta keksiä."

Tähän nimimerkki "ysahama" kommentoi:


"Joskus on hyödyllistä osata myös toista kotimaista. Kiltti on ruotsiksi snäll. Tämän vastakohta on elak, joka parhaiten suomentuu sanalla ilkeä. Kiltti on siis ei-ilkeä ihminen. Eihän tämä merkitse mitään nynnyyttä tai matelevuutta, vaan on selvästi myönteinen ja yhteisöä rakentava ominaisuus. Olkaamme siis kilttejä toisillemme." 


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Oletko kiltti?


Tänään on World Kindness Day. Aamun sanomalehdessä kysytään, onko kiltteys hyvä vai huono juttu. Jopa kirjoja on kirjoitettu sen todistamiseksi, ettei kiltteys ole hyvä juttu. Kovien joukossa ei sellaiset pärjää. Aika hurjaa.

Minun kiltteys joutui tänä aamuna aika kovalle koetukselle. Olen aina ajatellut, että hyvä juttu, kun pihassa pyörii naapurien kissoja. Ei hiirillä ja rotilla ole tänne asiaa. Mutta äsken ikkunasta ulos katsoessasi näin, kuinka se ihana kirjava kisumirri kipitti lintulaudaltamme naapurin pihalle järripeippo suussaan. Pitäisiköhän tässä minunkin hankkia vesipistooli? Ihan vain puolustaakseni kilttiä maailmaani.

Korjaus: huomenna se kiltteyspäivä vasta on. Mikä helpotus. Tämä päivä alkoi niin huonosti. :)

torstai 6. marraskuuta 2014

Sastamala ja Pirkanmaan seutua jälleen kerran


Tiistaina piti lähteä jälleen työn vuoksi Tampereelle. Mies lähti kuskaamaan ja päätimme mennen tullen hyödyntää matkaa myös geokätköjen etsimiseen.


Tiistaina pyörimme Sastamalassa vesisateessa ja totesimme, että täällähän voisi vaikka asua. Rautavesi luo komeat puitteet.


Pelloilla näkyi parissakin kohtaa laulujoutsenia. Kauan ne jaksavat sinnitellä täällä kylmässä.


Keskiviikkona suuntasimme kotimatkalla Nokian Korvolaan. Täällä on E6-vaellusreitin pätkä. Olemme ennekin samoilleet E6:n polkuja ja mieleen tuli, josko ennen kuolemaa sitä ehtisi kulkea koko reitin päästä päähän. 


Polun varrelta keräsimme 12 löytöä. Niitä olisi ollut tuplasti enemmän, mutta meitä huolestutti se, että viideltä tulee jo pimeä ja sitä ennen oli päästävä vieraasta metsästä pois.


Kahvitauko pidettiin kallion laella olevalla taukopaikalla.


Ehdin ottaa muutaman kuvan komeista maisemista, kunnes kamera ilmoitti, että muistikortti on täynnä.


Hieman harmitti. Olisin huolestuneelle Rantakasville halunnut näyttää, että kyllä Hämeessä on vielä komeita metsiä, vaikka hakkuita on paljon. Mutta, kun laskeuduimme kalliolta ja jatkoimme matkaa, jouduimme hieman pettymään: metsäkone oli myllännyt polun aivan kelvottomaan kuntoon. Puita oli kuitenkin kaadettu vain sieltä täältä.

Loppujen lopuksi hieno päivä, vaikka polvi taas kitisi ja muistutti, ettei sitä olla enää nuoria.
 
 
 

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Seijainen


Lisää kiviä ja kallioita. Eilen oli niin hyvä sää, että suuntasimme matkamme ensin Mynämäelle ja etsimme sieltä Pitkämäen luolissa olevan kätkön. Häiriinnyimme (herkkiä kun olemme) kuitenkin sen verran polkuja edestakaisin motocrossailleesta pojasta, että poistuimme paikalta nopeasti, vaikka nähtävää olisi ehkä ollut enemmänkin.


Nämä kaikki kuvat ovat Seijaisista, joka nimensä (kaimani) puolesta on kiehtonut minua aina tämän tienviitan ohi ajettaessa.


Yllätyksenä tuli, että täältä löytyi Kolkanpolku-niminen reitti, joka kulki jälleen kerran todella kauniin metsän läpi.


Täällä oli kivimuodostelmia jos jonkinlaisia ja numerojärjestyksessä noukittavat kätköt olivat hienosti toteutettuja.


Olemme kätköilleet jo useamman vuoden, mutta tahtimme on aika hidas (löytöjä 460). Samassa ajassa jotkut ovat jo päässeet useisiin tuhansiin kätkölöytöihin, mutta meille tämä on jäänyt lähinnä sellaiseksi, että jos jossain näyttäisi oleva kiva ulkoilupaikka, niin samalla etsitään kätköjä.


Kolkanpolku vie upealle Kuuvanvuorelle, jonne kipuaminen vaati hieman jo ketteryyttä. Olin noudattanut Rantakasvin ohjeita ja hieronut polveeni Voltairea ja ottanut särkylääkettä ja selvisinkin suurista nousuista ilman polven kipuilua.

Kallion laelta näimme, kuinka alhaalla laaksossa oli syntymässä tragedia: Pellon laidassa seisoi metsästäjä passissa oranssissa vaatetuksessa ja hieman kauempana, kalliolta hyvin näkyvissä, mutta metsästäjältä vielä piilossa, aterioi niityllä kolme peuraa rauhassa.


Tarinan päättymistä emme halunneet olla näkemässä. Poistuimme nopeasti kallion laelta ja lähdimme etsimään bonus-kätköä, jonka koordinaatit olimme keränneet muista kätköistä.


Matkalla näimme lisää hienoja kallioita luolamaisine syvennyksineen. Pidimme pienen mustikkamehu-tauon ja nautimme hiljaisuudesta. Pyssyn pamaustakaan ei kuulunut. Vain närhi huomautteli meille reviiristään ja tikka nakutti jossain lähellä.

Pakkauduimme takaisin autoon tässä pellon laidassa ja kiersimme kotiin apunamme puhelimen navigaattori. Sen verran oudossa paikassa oltiin, että suuntavaistomme oli hukassa. Kaikkiaan seikkailuun meni Kolkanpolulla kolmisen tuntia.