perjantai 29. marraskuuta 2013

Minulla on lintu


En tiedä, missä se viettää aikaansa ja mistä se tulee. Se ei käy lintulaudalla muiden tinttien lailla. Se on paljon hoikempi kuin auringonkukansiemeniä päivät päästään mussuttaneet toiset talitiaiset.

Se on monta päivää poissa ja sitten se taas yhtäkkiä istuu seinään kiinnitetyn kukkaruukun päällä ja odottaa. Siitä tunnen sen. Se on minun lintuni. Se odottaa pähkinänpalastaan. Nopeasti puolitan pari maapähkinää kämmenelleni ja aukaisen varovasti terassin oven. Lintu odottaa kiltisti eikä lennä pois, kuten muut linnut, jos joku tulee ulos.

Ojennan sille käteni ja se lehahtaa heti ja kiertää pikkukyntensä sormeni ympärille ja nokkaisee pähkinänpuolikkaan mukaansa.

Olen aivan ihastuksissani. Minulla on lintu. "Ich habe einen Vogel", huikkaan saksalaiselle miehelleni ja alan sitten nauraa muistaessani, mitä tuo saksan kielessä merkitsee. No, minähän olen hieman päästäni sekaisin. Ainakin aina joskus. Mitä sitä kieltämään.

Mukavaa viikonloppua, katsokaa taivaan lintuja....


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Aavistus lumesta


Hieman pörröhännän turkkiin tarttui tänään jotain lumenomaista. Aurinko käväisee mäntyjen takana ja kultaa hetkeksi puita, mutta muuten on alakuloisen näköistä.

Lapsenlapsi oli kerännyt kimpun pitkiä heiniä ja korsia, muistoja kesästä, ja toi ne mummolle. Tietenkin ne laitettiin kunniapaikalle. Tulomatkalla oli nähty jotain ikävääkin: joku täti oli ajanut kauriin päälle, eikä kauris päässyt enää tieltä ylös. Eihän sellaista saisi tapahtua. Surullista tämä elämä joskus.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Ulkomailla Kehäkolmosen sisäpuolella


Kiitos stadilaisystävälleni mukavasta viikonlopusta näissä maisemissa. Kävimme Ateneumissa katsomassa Tuusulanjärven taiteilijoita esittelevän näyttelyn, istuimme kappelissa kuuntelemassa hiljaisuutta, näimme tähtiä taivaalla ja etsimme kuusi geokätköä väliltä Halkolaituri - Uspenskin katedraali. Suurtorin antikvariaatista sain 20 sentillä Hannu Väisäsen Toiset kengät. Lapsenlapselle ostin kaupungin museosta sporapaidan. Eli olen siis kyllästetty kulttuurilla joksikin aikaa.

**********

maanantai 11. marraskuuta 2013

Kello neljä alkaa hämärtää


Tänään paistoi aurinko. Matalalla ja suoraan silmiin. Odotan vain ensimmäisiä lumihiutaleita. Odotan järven ja meren jäätyvän, jotta pääsen hiihtämään. Odotan jo kevättäkin ja ensi kesää. Hetkessä eläminen ei tahdo onnistua lainkaan. Enemmän muistelen menneitä ja mietin tulevia.

Kävin flunssaa edelleen potevan mieheni kanssa kävelemässä tunnin lenkin.


Muuten olen seuraillut lintulaudan lintuja, lukenut Merete Mazzarellan "Ainoat todelliset asiat" ja pitänyt siitä ja kutonut jo kahdet villasukat ja aloittanut kolmannet. Olenhan mummo. Mummot kutovat sukkia.


Minua välillä harmittaa nuo viherpeipot, jotka valtaavat molemmat lintulaudat ja ajavat muut linnut pois. Tikli kävi, mutta ei jaksanut taistella siemenistä ja katosi jälleen.

Varpusiakaan ei ole enää näkynyt. Ovatkohan ne löytäneet paremman ruokintapaikan?



perjantai 8. marraskuuta 2013

Syvällä marraskuussa


Tämä on Tampereen Messukylän kirkko. Isäni ja osa sukuani on haudattu tänne. Minua liikuttaa yhä, että isä, jonka tosin opin tuntemaan vasta yli nelikymppisenä, oli eläessään ylpeä siitä, että hänen hautansa tulisi olemaan samalla hautausmaalla kuin ainoan kirjailijan, jonka kaikki teokset hän oli lukenut, eli Kalle Päätalon.


Kuljen läpi hautausmaan ja huomaan myös lasten hautoja. Marraskuun alakulo valuu kaikkialle. Kirkon suntio kertoo, että nämä reiät seinissä ovat peräisin kansalaissodan ajoilta, jolloin on paukutettu pyssyillä suoraan kirkon seiniin.


Sitten takaisin kotia kohti ja harmaatakin harmaamalle maantielle.


Sade pieksee auton ikkunoihin. Värit ovat vähissä. Loppumatkasta hieman selkenee, mutta iltapäivällä kahden maissa on silti näin pimeää.

Hyvää isänpäivää kaikille isille.



torstai 7. marraskuuta 2013

Tohlopissa


Eilen kiersimme Tohlopin luontopolun - arvatkaas missä? Tämä mahtava puu, jonka lajista en nyt ihan ole varma, kasvaa siellä. Ja tässä toinen vihje:


Saimme sateessa koottua kaikkiaan kahdeksan kätköä. Juuri nyt se tuntuu aika naurettavalta saavutukselta, kun tässä aamutuimaan luin muiden blogeja, missä oltiin lääkärikokouksessa Frankfurtissa tai omilla viininviljelyksillä Unkarissa.

Tulipa ainakin reippailtua eikä harmaa sää tuntunut lainkaan pahalta.


sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Ajan hampaissa


Hyvää huomenta sunnuntai. Taas on viikko vierähtänyt. Minun on käynyt näköjään niin kuin monen bloggaajan: innostus on kadonnut. Monet hienot blogit ovat mykistyneet. Turhaan käyn kolkuttelemassa niiden sivuilla. Niiden kirjoittajat ovat häippäisseet. Mitään ei enää tipu.

Ei tämä minun tässä ole lopun alkua. Hieman vain vedän ilmaa keuhkoihin. Katson ikkunasta ulos ja näen päivien lyhenevän. Aurinko viistää matalalla. Orava käy syömässä lintulaudalla, juo laittamastani kupista vettä ja kipittää sitten valloittamaansa linnunpönttöön nukkumaan. Pikkuvarpuset sirkuttavat pensaassa. Lunta saisi jo tulla. Marraskuu, yhä on unelmia, ensi vuonna, kunhan taas kevät tulee...