tiistai 15. lokakuuta 2013

Pystyyn kuollutta


Toissa-aamuna heräsin puoli kuudelta ja menin yöpaitasillani ulos terassille. Oli kylmää ja kosteaa. Mutta taivas oli sysimusta ja täynnä loistavia tähtiä. Yritin imeä itseeni kaiken siitä käsittämättömän kauniista näystä.

Eilen heräsin hieman myöhemmin ja menin jälleen terassille toivoen saavani nähdä saman tähtitaivaan. Mutta nyt se olikin kalpea ja tähdet näkyivät haaleina pisteinä.

Valokuvaamalla olen yrittänyt säilyttää sitä, mikä on sykähdyttänyt minua. Tämä puu on kuollut. Joku on kietonut paksun rautalangan sen ympärille, joka on syöpynyt sen kaarnan läpi. Mutta onton puun sisällä onkin linnun pehmeää untuvaa täynnä oleva pesä.

...

4 kommenttia:

  1. Ihmisen julmuus kaikkea elävää kohtaa on luonnotonta, mutta taika voi helliä kuolluttakin vaikka muuttamalla sen linnunpesäksi. Meillä yksi haapa toimittaa nyt tikkojen pesän virkaa ja on kuulemma mahdollista, että tikkojen jälkeen sinne löytävät liito-oravat!

    VastaaPoista
  2. Monelle elukalle on vielä hyödyksi tuokin pystyyn kuollut, onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, luonnossa yhden kuolema on usein toisen elämä.

      Poista