torstai 26. syyskuuta 2013

Lintutorni


Eilen kävimme nauttimassa aurinkoisesta säästä rakastamallani lintutornilla.


Sinne vie todella kaunis polku, jota kulkiessa pahinkin masennus katoaa.


Paikoitellen polku uppoaa kolmisen metriä korkeiden kaislojen sekaan. Kaislat ovat kai järviruokoja, mutta olen tottunut puhumaan niistä kaisloina ja olen kuullut kaikkien muidenkin kutsuvan niitä kaisloiksi, joten tämä nimi pitäisi ehdottomasti vaihtaa.


Lintutornilta avautuu upeat näkymät merenlahdelle. Lintuja olen täällä nähnyt aika vähän tai sitten olen ollut paikalla aina väärään aikaan. Mutta voisin istuskella lintutornin aurinkoisella penkillä vaikka koko päivän nauttimassa hiljaisuudesta.


Eilen paikalle tuli nuori mies, joka alkoi heti kysellä, mitä lintuja olimme nähneet. Minun oli myönnettävä, että joutsenia lukuunottamatta en ollut pystynyt tunnistamaan muita lintuja. Mies oli jotenkin niin ovelan näköinen, että epäilen hänen olleen kuitenkin samalla asialla kuin me: hakemassa yhtä geokätköä, jonka olimmekin juuri vähää ennen löytäneet.


Mies kertoi nähneensä Tammisaaren lähellä pellolla ruokailemassa satapäisen kurkilauman. Tulinpa kateelliseksi. Se oli varmasti ollut henkeäsalpaava näky. Tänään näyttää tulevan taas aurinkoinen päivä. Miten oikein maltan istua tässä työpöytäni ääressä? Ehkä karkaan taas ulos...

2 kommenttia:

  1. Kuvistasi tulee mieleen yksi lintutorni, jossa kävin poikani kanssa vuosia sitten. Se on jossain aika lähellä sitä paikkaa, jossa nyt asun. Siellä oli tosi kaunista. En vain enää osaisi ajaa sinne, muistan vain, että paikalla on joku vaikea ruotsinkielinen nimi. Harmittaa. Haluaisin sinne, vaikkei minulla ole autoakaan. Ehkä joskus sitten alan etsiä paikkaa autolla uudelleen, jos saan sellaisen hankittua. Sitten hurautan sinunkin luokse. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän peukkuja, että saat pian auton. :)
      Sitten lähdemme yhdessä sinä, minä ja koira kiertämään luontopolkuja. Tai talvella kävelemme jään ylitse lähisaariin.

      Poista