sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Vielä kerran Kullaanvuori


Eilen täälläpäin oli todella kaunis syyspäivä. Aamulla tuntui viileälle, mikä sai minut pukeutumaan hieman liian tuhdisti. Päivällä lämpöasteita oli jo jälleen 12. Päätimme käydä etsimässä Kullaanvuorelta loputkin kätköt, joita tuli kaikkiaan 16. Näillä luontopoluilla on kätköjä reilusti yli sata.


Kätköt löytyivät mukavasti läheltä polkua niin, ettei tarvinnut rämpiä minnekään. Kiipeilyosuudet mies sai ketterämpänä hoitaa.


Välillä reitti kulki kauniiden maalaismaisemien läpi. Näiden hiehojen kyllä kelpasi paistatella päivää joen rannalla.


Aikaa meillä meni noihin 16 kätköön kaikkiaan viisi tuntia. Loppumatkasta olin jo aika poikki, sillä kilometrejä oli jäänyt taakse suunnilleen samat 16. Mutta miten helppoa suunnistaminen nykyään onkaan. GPS vie noin 5 metrin tarkkuudella oikeisiin koordinaatteihin ja kun mukana on vielä internet-yhteydellä varustettu kännykkä, koordinaatteja voi tarkistaa ja ladata netistä keskellä korpea. Tämä kaikki on vaatinut kyllä hieman karttojen tutkimista kotona.

Geokätköilyssä tulee liikuttua huomaamatta todella paljon ja käytyä paikoissa, joissa muuten ei tulisi mieleenkään käydä. Olen laihtunutkin sen verran, että mahdun taas vanhoihin retkeilyhousuihini. Eilen toinen polvi oli jälkeenpäin kipeä, mutta nyt aamulla se jo menettelee taas.

Tällä hetkellä meillä on löydettyjä kätköjä 372. Jollakin on löydettyjä kätköjä jo yli 10 000!


perjantai 27. syyskuuta 2013

Mannuistenvuori


Peurat ovat niin suloisen näköisiä, etten voi ymmärtää, että jollain on sydäntä ampua niitä (huomenna alkaa hirven ja valkohäntäpeuran metsästys). Riistaa. Olen saanut maistaa hirvenlihaa ja jänistä, ja hyvälle ne kyllä maistuivat hyvän kokin laittamina. Mutta olen näitä ihmisiä, jotka haluavat ostaa vain kaupasta, eivätkä halua tietää, miten elintarvikkeet sinne päätyvät.

Eilen iltapäivällä panin tietokoneen kiinni ja lähdin miehen kanssa etsimään, missä Mannuistenvuori ja siellä oleva geokätkö on. Matkalla näimme tämän peuraäidin lapsineen ja hieman myöhemmin peura loikki aivan automme editse.


Geokätkö löytyi tällä kertaa melko vaivattomasti vuoren huipulta, mistä avautui taas upea metsämaisema. Ei muuta kuin metsää silmänkantamattomiin ja jossain kaukana pilkotti meri.


Hieman kauempana oli hiidenkirnu, johon liittyy aika dramaattinen historia. Tämän kaiken olimme saaneet selville geokätköilyn sivustosta.


Lähtiessämme satoi vettä ja meillä oli sadevarusteet mukana. Niitä ei kuitenkaan tarvittu, sillä sade lakkasi ystävällisesti juuri, kun astuimme ulos autosta. Haimme vielä yhden toisenkin kätkön ja sitten takaisin kotiin parhaiksi katsomaan telkkarista, kuinka SDP:n Filatov valmisti karitsankyljyksiä ja viiniä kipattiin taas lasi jos toinenkin. Tykkään katsella tätä Neljän tähden illallista -ohjelmaa, mutta aina ihmettelen, miten hirveästi näissä kokkauksissa juodaan alkoholia. Ennen sellaista ei olisi saanut näyttää telkkarissa, mutta nyt se näköjään kuuluu hienoihin käytöstapoihin. Halituli rallaa, tämä poika rallaa...


torstai 26. syyskuuta 2013

Lintutorni


Eilen kävimme nauttimassa aurinkoisesta säästä rakastamallani lintutornilla.


Sinne vie todella kaunis polku, jota kulkiessa pahinkin masennus katoaa.


Paikoitellen polku uppoaa kolmisen metriä korkeiden kaislojen sekaan. Kaislat ovat kai järviruokoja, mutta olen tottunut puhumaan niistä kaisloina ja olen kuullut kaikkien muidenkin kutsuvan niitä kaisloiksi, joten tämä nimi pitäisi ehdottomasti vaihtaa.


Lintutornilta avautuu upeat näkymät merenlahdelle. Lintuja olen täällä nähnyt aika vähän tai sitten olen ollut paikalla aina väärään aikaan. Mutta voisin istuskella lintutornin aurinkoisella penkillä vaikka koko päivän nauttimassa hiljaisuudesta.


Eilen paikalle tuli nuori mies, joka alkoi heti kysellä, mitä lintuja olimme nähneet. Minun oli myönnettävä, että joutsenia lukuunottamatta en ollut pystynyt tunnistamaan muita lintuja. Mies oli jotenkin niin ovelan näköinen, että epäilen hänen olleen kuitenkin samalla asialla kuin me: hakemassa yhtä geokätköä, jonka olimmekin juuri vähää ennen löytäneet.


Mies kertoi nähneensä Tammisaaren lähellä pellolla ruokailemassa satapäisen kurkilauman. Tulinpa kateelliseksi. Se oli varmasti ollut henkeäsalpaava näky. Tänään näyttää tulevan taas aurinkoinen päivä. Miten oikein maltan istua tässä työpöytäni ääressä? Ehkä karkaan taas ulos...

tiistai 24. syyskuuta 2013

Ne lähtevät


Eilen ja tänään kurkia ei näkynyt pellolla. Ja aavistimme jo syyn. Ne olivat nousseet siivilleen ja liittyneet näihin kurkiauroihin.


Teimme tänään pikaisen lenkin läheiseen metsään, jonne internetistä huomasimme ilmestyneet neljä uutta geokätköä. Niiden piilottaja oli sama kuin Pähkinäpolulla, joten osasimme odottaa todella upeasti toteutettuja kätköjä, emmekä joutuneet pettymään. Tässä laavulla istuessamme kuului yhtäkkiä haikeaa ääntä.


Siinä ne olivat. Kurjet. Oman suomme kurjet varmasti mukana. Ne liisivät tuulen mukana ja hävisivät vähitellen metsän taakse. Jotenkin iloitsen niiden puolesta aivan sydänpohjastani asti. Ne ovat niin upeita lintuja. Joka vuosi lähtevät yhtä näyttävästi ja joka vuosi löytävät takaisin.


Huomasin laavun seinässä kirjoituksen:


No, terveisiä täältä Römpsälandiasta. Meillä on maailman upein luonto.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Syksy etenee


Välillä on aurinkoista...


välillä sataa. Tukholmassakin, jossa olimme pikapikaa eilen.


torstai 19. syyskuuta 2013

Enkö olekin ihana?


Muut vievät ulkomaiset vieraansa hienoihin ravintoloihin ja kultturellisia nähtävyyksiä katsomaan. Meidän vieraamme saavat tyytyä rämpimään metsässä.

Onneksi sentään tämä saksalainen vieraamme oli aivan riemuissaan saadessaan kirmata metsässä. Oli hänen emäntänsäkin. Esittelimme Pähkinämäen metsää ja samalla saimme haettua puuttuvat geokätköt sieltä. Nämä kaksi ihanaa vierastamme ihastuivat hommaan niin, että päättivät hankkia heti GPS:n.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Aamun usvaa


Olen aamuisin polkenut uimapaikalle. En sittenkään ole varma, ovatko pellolla olevat kurjet samoja kuin suollamme haikeasti huutavat. Kuvasin viikonloppuna kurkia jälleen.


Rannalla oli myös joutsenia höyheniään sukimassa. Kyhmyjoutsenet ovat siitä mukavia, etteivät ne ole moksiskaan, vaikka tulisi ihan viereen kuvaamaan.


Ikävääkin tässä taas sattui. Saksalainen tuttavamme tuli käymään ja hän asuu tässä lähellä vuokramökissä. Olimme eilen hänen luonaan saunassa ja rantakallioilla liukastuin ja löin molemmat polveni ja vuosi sitten murtuneen ranteeni jälleen. Ranne on tosi kipeä.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Ensimmäinen neljännes


Kuvasin eilen kuuta, joka kalenterin mukaan on nyt saavuttanut ensimmäisen neljänneksen.

torstai 12. syyskuuta 2013

Pähkinäpolku


Viime viikonloppuna olimme geokätköilemässä Pähkinäpolku-nimisellä luontopolulla parikymmenen kilometrin päässä meiltä.


Polku on saanut nimensä - kuinkas muuten - pähkinäpensaista, joita siellä kasvaa paljon.


Välillä poiketaan pellonpientareelle ja sitten noustaan ylös metsään.


Löysimme kaikkiaan 10 kätköä, pari kätköä jäi löytymättä, mikä tietää sitä, että palaamme tänne etsimään ne vielä.


Puolimatkasta seuraamme liittyi yksinäinen mieskätköilijä, josta olikin paljon apua ja mukavaa juttuseuraa. Saimme myös pari kullanarvoista vinkkiä muutamista kätköistä, jotka ovat osoittuneet meille liian vaikeiksi.


Olen suunnitellut tässä retkeä Isojärven kansallispuistoon Tampereen ja Jyväskylän väliselle seudulle. Ostin Jouni Laaksosen kirjoittaman kirjan "Retkeilijän kansallispuistot" ja heti ihastuin ajatukseen Isojärvestä.

Näistä kansallispuistoista olemme jo nähneet Helvetinjärven, Seitsemisen, Repoveden, osan Kurjenrahkaa ja Torronsuon. Karhunkierros olisi ihan pakko nähdä, kun kaikki kehuvat sitä, mutta mies ei ole halukas ajamaan niin kauas. Minulla tyhmällä ei ole ajokorttia eikä juuri nyt tähän hätään rahaa, aikaa eikä rohkeutta ajaa korttia. Olisi pitänyt hankkia se nuorena, kun muutenkin harrastin kaikkea hengenvaarallista.


tiistai 10. syyskuuta 2013

Perhe on paras


Sunnuntaina heräsin kurkien huutoon. Makuuhuoneemme ikkuna oli koko yön ollut auki. Menin terassille yöpaitasillani ja jäin odottamaan, näkisinkö läheisen suon kurkien lähdön. Viime syksynä näin useaan otteeseen kurkien lentävän ylitse. Mutta nyt äänet vaimenivat hetken päästä. Ehkä vielä ei ollut aika täynnä.

Eilen sitten näimme kauppaan ajaessamme kurkiperheen läheisellä oraspellolla. Ylpeät vanhemmat ja kaksi poikasta. Meidän kurjet, näin sanoimme onnesta hehkuen. Poikaset näyttävät vielä hennoilta. Jaksavatko ne lähteä muuttomatkalle vai odottavatko vanhemmat vielä? Harmittelin, etten ollut ottanut kameraa mukaan.

Tänään sitten päätin tehdä ahkerasti töitä, kun mies soitti, että kurjet ovat jälleen pellolla. Hetken säntäilin edestakaisin epätietoisena lähteäkö vaiko jatkaa töitä. Himskatti, onhan ne pakko saada kuvattua! Pyörä äkkiä ulos vajasta ja matkaan.

En kuitenkaan nähnyt kurkia missään. Pettyneenä jatkoin matkaa ja ajoin uimarannalle ja kävin uimassa. Vesi on vielä ihan lämmintä. Paluumatkalla henkeni salpautui, kun näin kurjet taas pellolla. En uskaltanut ajaa lähemmäksi, sillä ne selvästi muuttuivat varuillaan oleviksi, kun jäin tien laitaan kaivamaan kameraa esille.

Kuvista tuli huonoja uudesta kamerasta huolimatta. Harmittaa. Mutta siinä ne nyt kuitenkin ovat: meidän kurjet.

torstai 5. syyskuuta 2013

Yrittäjän päivä


Kävin kokeilemassa uutta kameraani. Sillä saa makroja ihan vain zoomaamalla lähelle.


Kirkas auringonpaiste on minulle aina huono valokuvausilma. Mutta ilahduin kyllä, että sain nämä hanhet kuvattua melkein sadan metrin päästä.


Täällä oli tänään 21 astetta lämmintä, mutta hanhet ovat vakaasti päättäneet lähteä. Tämä on joka syksyinen näytelmä. Ne kokoontuvat tähän rannalle, tekevät harjoituslentoja kovaa kaakattaen ja sitten yhtäkkiä ne ovat taas poissa. Syksy on tullut. Lopullista lähtöä en ole koskaan päässyt näkemään.


Kävin myös mutalammella katsomassa, mitä liejukanalle kuuluu. En nähnyt emolintua missään enkä seitsemästä poikasestakaan muuta kuin tämän yhden ressukan. Kuva ei ole varmasti kaikkein terävin, mutta näin lähelle sain zoomattua. Näyttöön tuli ilmoitus 60 x. Ilmeisesti pitäisi pystyä pitämään kameraa ilman vähäisintäkään tärinää, jotta kuvista tulisi näin pitkällä matkalla teräviä.


maanantai 2. syyskuuta 2013

Syksyn avajaiset


Tai sitten kesän päättäjäiset. Miten vain. Kävimme lämmittämässä paikkakunnan saunan, jota saa käyttää ilmaiseksi ja saunoimme ja uimme sydämen kyllyydestä. Saimme olla miehen kanssa kahdestaan. Päälle joimme kaffet ja istuimme kauan kuuntelemassa hiljaisuutta.
 
Uusi kamerani, joka on samanlainen kuin vanhakin (eli ei järkkäri), mutta pikseleitä on kolme kertaa niin paljon ja zoomattua saa kaksi kertaa niin lähelle ja painoa on vain puolet. Makroja en ole vielä kokeillut. Nyt pitäisi vain enää löytää niitä kotkia ja joutsenten muuttoauroja, joita ajattelin kuvata.