torstai 2. toukokuuta 2013

Monenlaisia siivekkäitä ja harrastajia


Eilen teimme taas pienen patikkaretken. Valitsimme nyt Haunisten altaalta lähtevän Kullaanpolun, jota pitkin pääsisi taas aina Kullaanvuorelle asti. Tässä Turun lentokentän lähimaastossa on todella upeat pitkät luontopolkureitit, jotka kiemurtelevat parinkin kunnan alueella. Haunisten altaalta tuli ennen vesijohtovetemme. Nykyään se on pelkässä virkistyskäytössä.


Kevään ensimmäinen nokkosperhonen. Sitruunaperhosia on näkynyt jo useampiakin.


Tässä hieman kaukokaipuuta lisäävä näky. Ylös, kauas, pois, jonnekin ihanaan paikkaan. Rakastan lentämistä, lentokoneita ja lentokenttiä. Myös laskuvarjohyppääjät olivat ahkerasti ilmassa vapun kauniissa auringonpaisteessa.


Sitruunaperhonen kävi ilahduttamassa meitä keskellä metsää. Ensin se takertui minun violettiin fleece-puserooni, sitten miehen kädessä olleisiin appelsiininkuoriin.


Outoa oli, että joku oli yrittänyt polttaa näitä luontopolun viittoja. Sen sijaan tykkään siitä, että nämä reitit on hyväksytty myös maastopyöräilijöiden ja ratsastajien käyttöön. Ihan hyvä, että muutkin harrastajat pääsevät jonnekin toteuttamaan kulkemisviettiään.


Ruskojoki kulkee leveänä ja täältä padolta - tai mikä pengerrys tämä sitten onkin - kuului upea kohina. Vielä nyt maasto on kalpeaa, mutta pari viikkoa, niin miltä täällä silloin näyttääkään?


Ihmettelimme matkalla myös uusia valtavia pihattonavettoja. En tiedä, miksi niitä oikeasti kutsutaan. Lehmät siis saavat käyskennellä navetassa täysin vapaana. Mutta pääsevätkö ne enää laitumelle lainkaan? Ruskojoen rannoilla on kauniita laidunmaita, mutta lehmien pääsy on niille nyt EU:n myötä kielletty? Onko näin?

Pelkään vieraita vapaana juoksevia koiria, mutta toisaalta minua surettaa tämä kotieläinten karsinointi pimeisiin katoksiin, samoin kuin se, että kissoja ei saisi päästää ulos aurinkoon. Onko sen ihanampaa näkyä, kuin lehmät kesälaitumella tai auringossa kellivät kisumirrit?

Haunisten altaan lähellä on muuten myös palvelukoirien koulutusalue. Siellä koirat saavat kirmata suurella alueella, jossa ei ole aitoja lainkaan, ja ylittää esteitä ja ties mitä touhuta. Nyt sieltä kuului kuitenkin teräviä komentoja ja koirat tottelivat kuin salamaniskusta: maahan, tänne, istu, nouda... Vau, upeita koiria.




5 kommenttia:

  1. Nuo maastopolkujen viittojen tuhoajat eivät tajua, mitä tekevät. Olimme kerran naapurin rouvan kanssa auttamassa opettajia alakoululaisten hiihtopäivänä. Lapset vietiin oikein Ladun majalle, josta lähdimme kukin aikuinen mukanaan tietty määrä tenavia. Reitti oli lapsille sopiva ja lyhyt. Minä ja T. sitten yhdessä hiihdimme noin 10 lapsen kanssa ja jotenkin alkoi tuntua, että matka vain kestää ja kestää ja pimeä alkoi pudota. Yksi lapsi ei enää jaksanut ja hän melkein kaatui siihen vain lumeen. Meillä ei silloin ollut vielä kännyköitä eli tästä on vähän aikaa. Aloimme itsekin uupua...Sitten onneksi saimme koko porukan liikkeelle ja löysimme maantielle ja sieltä yhdelle talolle soittamaan. Meidät noudettiin. Joku ilkivallantekijä oli vaihtanut reittimerkit ja me olimme ajautuneet maakuntahiihdon ladulle, joka oli vähintäin 30 kilometriä. Ei se kauheaus siihen jäänyt, sillä kaksi isompaa poika olivat lhteneet kahdestaan ja olivat edelleen hukassa. Heitä sitten haettiin helikopterien avulla kunnes löydettiin...Jos olisi ollut kova pakkanen seuraamukset olisivat olleet kauheat. Että tällaista tuli mieleen.

    Minä en ole vielä nähnyt yhtään perhosta, vaikka olen puutarhassa päivittäin tunteja.

    Mukavaa toukokuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurja reissu sinulla, Leena. Käsittämätöntä tällainen ilkivallan teko.

      Sinä taidat olla jo lentokoneessa, kun kirjoitan tätä, mutta mukavaa matkaa toivottelen silti vielä.

      Poista
  2. Sinulle Risa on tunnustus blogissani!

    VastaaPoista
  3. Tosi kivoja keväisiä kuvia sinulla! Näin sitä pääsee mukaan kevätretkelle ihan eri puolelle Suomea kuin missä itse aikaa viettää!

    Tänään on tihkusateista ja kalsaa - jospa silti lähtisi katselemaan kevään tuloa lähiluontoon! Linnut konsertoivat säästä piittaamatta ja maa on keltaisenaan leskenlehdistä; ihanaa.

    VastaaPoista