torstai 28. maaliskuuta 2013

Hauskaa pääsiäistä


Täällä ei näköjään käy kukaan, mutta toivotan silti hauskaa pääsiäistä. Linnut ovat alkaneet laulaa ja aurinko paistaa. Kohta pääsee pyörällä liikkeelle, voi istua terassilla kahvilla ja mitä kaikkea hauskaa kevät tuokaan tullessaan.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Nuo suloiset pienet noidat


Taas on saatu virpomiset ja maljakko täyteen kauniita vitsoja. Kyllä nyt kelpaa siirtyä pääsiäisaikaan ja kevääseen.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Merikotkien reviirillä


Meinasin aloittaa tämän puolustelulla, kun taas olen vain hiihdellyt. Mutta ei kai se kovin paha rike ole. Olen kai jonkinlaisessa endorfiini-koukussa, joka tyydyttyy vain posket punaisina ulkona viuhtomisella.


Mutta kun ulkona on niin ihanaa. Home outdoors, yes that I am. Meren jäällä on tilaa hengittää ja ladut ovat pääosin vielä loistokunnossa. Parissa kohtaa oli nähtävillä ensimmäinen murtuminen.


Tämän päivän kohokohta oli kolmen merikotkan näkeminen. Ne tulevat talvella jäälle, jonne pilkkijät jättävät usein kalaa niille. Sain yhdestä kotkasta sen verran kuvaa, että sen siivistä voi tunnistaa sen merikotkaksi.

Tuuli on kasannut lumen aaltoilevaksi. Nyt jo tuntuu, että huomenna täytyy päästä uudestaan hiihtämään sinne. Aurinkokin pilkisti meille ja vasta nyt alkoi sataa lunta.


sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Erätulilla


Odotan kyllä kevättä kuten varmaan kaikki muut, mutta olen myös nauttinut valtavasti tästä talven jatkoajasta. Aurinko porottaa jo kuumasti, mutta ilma on tarpeeksi kylmä, jotta lumi ei vielä sula.

Lauantaina oli kyllä hieman liian kylmä istua nuotiolla makkaraa paistamassa, mutta hiihtäessä saa hien sopivasti otsalle.

Toteemieläimeni orava, tuo suloinen pörröhäntä, on taas ilmestynyt lintulaudalle. Entisessä kodissamme yksi orava kesyyntyi niin paljon, että se kiipesi syliin ja tuli sisälle hakemaan itse keksipurkista keksejä. Purkin olin varannut ihan sille. Vieraani yllättyivät aina iloisesti, kun metsästä yhtäkkiä hyppelehti orava. Joskus he halusivat olla juuri ne, jotka ensimmäisinä näkivät sen oravan, eivätkä ottaneet kuuleviin korviinsa, kun kerroin, että se oli jokapäiväinen tuttumme.

Siihen aikaan kesytin eräänä kesänä talitiasen poikaset syömään kädestä. Kun yksi talitiainen lensi vahingossa olohuoneeseemme, ei se hätääntynyt lainkaan, vaan istuutui limoviikunan oksalle kuin kotimetsässään. Minulla oli työ saada se jälleen ulos.

Kun uudet asukkaat tulivat asuntoa katsomaan, he ihastuivat ensi töikseen tuohon oravaan, joka ilmestyi terassin avonaisesta ovesta viattomasti sisään. Toivottavasti he pitäneet huolen siitä.

 
 
Jokainen meistä varmasti on mielellään etuoikeutettu eläinten hyväksynnän suhteen. Jos niin ei joskus ole, voi se tuntua tosi pahalle. Tästäkin minulla on valitettavasti kokemusta.
 


perjantai 8. maaliskuuta 2013

Aarresaari


Tämä on ollut kauan haaveenani: erään keskellä merta olevaan saareen piilotetun geokätkön hakeminen. Tänään sitten sain mieheni houkuteltua lähtemään kanssani hiihtämään sinne. Niinpä siis laiturilta alas meren jäälle ja sukset jalkaan.


Aamulla aurinko paistoi mitä upeimmin ja valmista latua pääsimme nopeasti ensimmäiselle saarelle asti. Siitä eteenpäin jouduimme hiihtämään jään päällä olevaa umpihankea. Se ei kuitenkaan ollut syvää.


Parin tunnin päästä olimme kohdesaaremme rannassa. Pääsimme suksilla vaivatta saareen. Aurinko oli siellä sulattanut monin osin kalliot ihan paljaiksi. Ketun jälkiä näkyi joka puolella. Kätkö löytyi aika helposti tarkoista koordinaateista. Nimi kirjaan ja kätkö takaisin piiloon. Joimme sen kunniaksi kuumaa kaakaota ja nautimme hetken auringonpaisteesta. Olo oli ruhtinaallinen.


Takaisinpäin lähtiessämme keli muuttui yhtäkkiä niin kuin merellä sään varoitetaan muuttuvan usein nopeasti. Taivaalle nousi synkkiä pilviä ja pian tuiskusi todella sakeasti. Kova tuuli vielä lisäsi napajään tunnelmaa.

Kiitos tästä ihanasta naistenpäivästä, sanoin miehelleni, kun saavuimme takaisin lähtöpisteeseemme.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Jälkiä lumessa ja netissä


Tämän aamun Turun Sanomissa varoitetaan laittamasta kuvia nettiin, kun jotkut luulevat, että netissä olevia kuvia saa huoletta käyttää kuka tahansa ilman sen kummempaa lupaa. Luvaton käyttäminen on kuitenkin tekijänoikeusrikos, josta voi joutua maksamaan korvausta.

No, joillakin onkin tosi upeita kuvia netissä. Omat kuvani ovat pelkkiä kulkiessani napsimiani otoksia. En ole huolissani niistä. Muutama vuosi sitten kyllä innoissani laitoin kuviani myyntiin erääseen kuvatoimistoon ja muutama menikin kaupaksi. Mutta tällä hetkellä kamerani pikselit eivät enää riitä laatuvaatimuksia täyttämään, eivätkä varmasti taitonikaan. Parhaimpia kuviani (itselle rakkaimpia) en enää kuitenkaan koskaan laita blogiini.

Mietin tässä sitäkin, että alkaisin kirjoittaa omalla nimellä, mutta luin juuri maaliskuussa ilmestyvästä kirjasta tietoturvasta, jossa kehotetaan ehdottomasti pysymään netissä nimimerkin, valeminän suojissa, koska monet tahot keräävät netistä tietoja sinusta.


Tässä vaarattomampia jälkiä, joita tänä aamuna kuvasin. Yllä orava on loikkinut huumaavan kirkkaassa kevätsäässä. Mutta tästä toisesta en ole varma. Kettu vai koira?


Tässä on melko varmasti kulkenut kettu ristiin rastiin. Välillä se on ihan selvästi yrittänyt kaivaa myyriä tai hiiriä lumen alta.


Entäs tämä? Kyykäärmekö se siinä on kiemurrellut lumen alla?

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Laturaportti


Tänä aamuna lähdin yhdeksältä jäälle hiihtämään. Jouduin lähettämään asiakkaalle työtä koskevan kyselyn ja päätin, etten jää kyllä näin upealla ilmalla työpöydän ääreen vastausta odottamaan.

Latu näytti näin hienolta ja pari muutakin urheaa hiihtäjää tuli vastaan. Lumi on kuitenkin teräväreunaista ja krahnaa suksien laitoihin. Onkohan tuollaiselle lumelle joku nimi? Kiersin kuitenkin koko viiden kilometrin lenkin. Jää näköjään alkaa sulaa ensiksi rannoilta ja keskellä järvellä on yhä todella upea ja kova latu.


Terassiltamme avautuu tällainen näköala. Lunta on metrin verran, kun ei omalta pikkupihalta saa lunta heittää naapurin puolellekaan.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Haukka


Olen koko talven yrittänyt kuvata pihallamme vierailevaa haukkaa. Mutta se on uskomattoman nopea ja katoaa heti, jos vähänkin huomaa jonkun liikkuvan ikkunan takana. Tavallisesti tiedän sen olevan jossain lähellä vain siitä, että pikkulinnut häviävät yhtäkkiä lintulaudalta.

Tämän aamun lumimyrskyssä näin sen jälleen istumassa männyn oksalla lintulautamme vieressä. Sain nopeasti napattua siitä yhden kuvan, mutta likainen ikkuna ja lumipyry tekivät kuvasta näin suttuisen. Ja ennen kuin ehdin ottaa toista kuvaa, se oli jo jälleen poissa.

Ilmoitin sen BirdLifen lintulaskennassa tuulihaukaksi, mutta en ole varma, voisiko se olla pieni varpushaukka, joka on paljon yleisempi kuin tuulihaukka.


Käpytikasta on tullut suosikkilintuni. Niitä on kaksi ja ne pitävät tiukasti huolen siitä, ettei toinen pääse taliköntille, jos ne ovat itse aikoneet ruokailla.

Tiistai Klo 9:14

Olen tutkinut ahkerasti tuulihaukkojen kuvia ja kyllä niiden perusteella kyseessä on tuulihaukka. Tuulihaukan pääasiallista ravintoa ovat myyrät ja hiiret, joten ehkä saan laskea sen ansioksi sen, että pihallamme ollut myyrä tai rotta tai mikä jyrsijä se sitten olikaan, katosi.

Tänä aamuna lintulaudan alla oli höyhentuppoja. Lumessa ei ollut kissan jälkiä, joten luulenpa haukan hakeneen taas aamupalan itselleen. Tunnen näin pitäväni sille lidliä, josta nopsasti hakea pikkupurtavaa, mutta lintulaudalla käy niin paljon mustarastaita, tikkoja, tiaisia ja viherpeippoja, että en voi lopettaakaan lintujen ruokintaa.

Nyt alan odotella ensimmäisten muuttolintujen saapumista. Viime vuonna laulujoutsenet saapuivat maaliskuun lopussa. Sain niistä silloin paljon hienoja kuvia. Yksi upeimmista äänistä, minkä tiedän, on kurkien huuto. Odotan jo kurkiparin paluuta läheiselle suolle ja niiden tuttuja huutoja.


Viime vuoden maaliskuussa otettu kuva laulujoutsenista, jotka olivat juuri palanneet muuttomatkalta ja pitivät iloista meteliä pellolla.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Myrsky lähestyy


Iltataivaalla oli jo tummia pilviä ja männyt huojuvat raskaasti. Yöksi on luvattu kovaa pakkasta ja huomiseksi lumimyrskyä. Nämä kuvat ovat maanantailta tai tiistailta. Sain vanhalla kännykällä aurinkoisella ilmalla sentään näin hyviä kuvia.


Naapurin kanssa, joka on entisenä korpimaiden kasvattina kova hiihtäjä, mietimme vielä keskiviikkona ladulla, että hiihtoilmat saisivat jatkua. No odotellaan, mitä tuleman pitää.

Viikonloppu edessä.