keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Talven riemua


Voih, onpa ollut hieno talvi, vaikka tässä välillä olikin pitkään pimeää. Minun puolesta saisi talvi vielä kestää maaliskuun loppuun ja sitten vaihtua nopsasti ilman loskakelejä kevääksi. Kiitos.

torstai 21. helmikuuta 2013

Hirvet jäällä


Tänään oli aamulla pakkasta -13 astetta, mutta hyvin pian ilma lämpeni siitä. Upea auringonpaiste houkutteli jäälle hiihtämään. Hirvet olivat yöllä taas käyneet ladulla.


Jos olisin tiennyt sen, olisin ottanut oikean kameran mukaan. Mutta näistäkin kuvista jäljet näkyy ihan hyvin. Hiihtämässä ollut vanhempi mies kertoi, että hirviä on emä ja sen kaksi vasaa. Ne tulevat kalliota alas rantapajuja syömään.

 
 

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Pokailua


Kun viimeksi negailin, niin voisiko tätä kutsua sitten pokailuksi? Muistan kyllä, että nuorina sitä pokattiin tyttöystävä (kimmakaveri) tai poikaystävä (kundikaveri). Mutta tänään pokasin upean hiihtoladun.


Eilen vielä luulin hiihtokauden olevan ohi, niin uhkaavasti järven vesi oli noussut yhdestä kohtaa latua esiin. Mutta tänään on taas pikkupakkanen ja latu oli loistokunnossa sen jälkeen, kun se eilen moottorikelkan avulla käytiin ajamassa auki.

Kaksi hirveäkin oli käynyt koettelemassa ladun kantavuutta. Vanhalla kännykälläkin ottamissani kuvissa hirven jäljet valitettavasti näkyvät tosi huonosti. Hirviä en ole luonnossa nähnyt enää moneen vuoteen ja olen alkanut epäillä, että ne on kaikki metsästetty. Joten siinä suhteessa tämä tämänpäiväinen pokaus oli mieleeni.

 
 

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Seitseminen

 
Joulukuussa esitin itselleni kolme kohdetta, jotka haluaisin nähdä tänä vuonna: Seitseminen, Birgitan polku ja Karhunkierros. Koska minulla oli töiden suhteen hiljaisempaa, päätimme maanantaina yrittää, josko hiihtämisestä Seitsemisen kansallispuistossa tulisi jotain.
 
Yövyimme Tampereella ja jatkoimme tiistaiaamuna siitä matkaa valtatietä 65 pitkin kohti pohjoista. Tiet olivat alkumatkasta loskaisia, vaikka pakkasta oli lupaavat -5 astetta. Olimme empivän oloisia.
 


Kurusta Parkanoon päin käännyttäessä tiet kuitenkin muuttuivat valkoisiksi ja tienviitat ennustelivat hauskaa päivää. Aurinkokin yritti pilkistää pilvien takaa.


Komeat kuuset reunustivat kansallispuistoon vievää tietä. Harmiksemme totesimme kuitenkin Luontokeskuksen olevan kiinni. Talvella se on vain viikonloppuisin auki. Pääsimme kuitenkin pujahtamaan sisään vessaan, kun joku työmies tuli ulos ja jätti oven auki. Harmi tosiaan, että paikalla ei ollut henkilökuntaa. Siellä olisi ollut paljon pientä krääsää, jota olisi tehnyt mieli ostaa.

Aulassa oli myös suuri kirjasto, jota olisi voinut istua lueskelemassa pidempäänkin. Työmies tuli kuitenkin happamena sisään eikä ollut halukas keskustelemaan mitään, vaikka meillä olisi ollut kysyttävää vaikka kuinka paljon. Ovessa oli kuulemma aukioloajat ja sillä sipuli. No, oma syymme.


Pakko oli poistua ihanan lämpimästä ja kodikkaasta Luontokeskuksen rakennuksesta ja palata autolle suksia hakemaan. Siitä sitten suksien kanssa alas rinnettä ja suon päällä kulkevalle ladulle.


Valitsimme ensin vasemmalle vievälle ladun, mutta se päättyi umpihankeen parin kilometrin päässä. Emme uskaltaneet jatkaa siitä matkaa kohti Koveroa, jonka olimme ottaneet päämääräksemme, vaikka meillä olikin mukana niin kompassi, GPS kuin karttakin.


Palasimme siis takaisin kohtaan, jossa ladut erkanivat ja lähdimme oikealle vievälle ladulle. Kartasta näimme, että nämä molemmat ladut kyllä yhtyivät myöhemmin. Maanantaina oli satanut kosteaa lunta ja hiihtäminen alkoi pian tuntua tosi raskaalta. Taivas oli vetäytynyt tummiin pilviin, ilma oli suhruinen ja suota tuntui riittävän loputtomasti.

Oli aivan hiljaista. Kettu oli vain juossut latua pitkin ja kuseskellut sinne tänne. Jatkoimme matkaa Kivijärvelle asti. Siellä seisoskellessamme tuli ihana autuas tunne, että päästiin sentään näin pitkälle. Koveroon olisi matkaa vielä kolmisen kilometriä, jonnekin järven toiselle puolelle. Emme kuitenkaan löytäneet, mistä latu lähti eteenpäin, joten luovutimme ja käännyimme paluumatkalle.

Etsin vielä Luontokeskuksen lähelle piilotetun geokätkön ja pistin puumerkkimme, että olimme käyneet täällä.


Tänne täytyy kuitenkin palata. Ehkä syksyllä, kun värit ovat hieman toisenlaisia. Ajellessamme takaisin Tampereen suuntaan, alkoi pyryttää sakeasti ja olimme tyytyväisiä, ettemme olleet lähteneet hiihtämään enää pidemmälle.


perjantai 8. helmikuuta 2013

Ystävänpäivän kakku


Yksi kakkusuosikeistani on Schwarzwälder Kirschtorte, mutta tämä oma versioni maistuu aivan yhtä hyvälle:

Pohja:
4 munaa
1½ dl sokeria
1½ dl vehnäjauhoa
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta 

Kostutus:
2 appelsiinin mehu 

Täyte:
1 prk Creme Bonjouria
½ dl sokeria
2 tl vanilliinisokeria
100 gr tummaa taloussuklaata
2 dl kuohukermaa
3 rkl sitruunamehua
1 pussi pakastemansikoita tai tuoreita mansikoita
tai kirsikoita liemessä

Kuorrutus:
3 dl kuohukermaa
1 tl sokeria
paahdettuja mantelilastuja 

Pohja normaali kakkupohja. Täytteen Creme Bonjouriin lisätään sokeri, vanilliinisokeri, sitruunamehu ja karkeaksi rouhittu suklaa. Sekoitetaan. Joukkoon lisätään vaahdotettu kerma. Kakkupohja jaetaan kolmeen osaan, kostutetaan appelsiineista puristetulla mehulla. Kahden kerroksen väliin tulee aina puoliksi halkaistuja mansikoita ja täytemössöä. Pakastemansikoihin voi hieman lisätä perunajauhoa, jos ne vetistyvät kovasti. Mansikoiden sijasta voi käyttää kirsikoita, banaaneja tai persikoita.

 
Mukavaa viikonloppua ja ihania pakkaspäiviä!
 
 


maanantai 4. helmikuuta 2013

Leena Lumin synttäriarvonta


Kaikki te, jotka rakastatte kirjoja, Leena Lumin ihanassa kirjablogissa, josta olen saanut monta hyvää kirjavinkkiä, on kirja-arvonta. Käykää kurkkaamassa ja osallistumassa. Pääsette sivulle Leenan nimeen klikkaamalla.


perjantai 1. helmikuuta 2013

Kävelylenkki


Pakotin itseni ulos ja tein lyhyen kävelylenkin rannalla kamera mukanani. Tässä muutama kuva.




Hyvää viikonloppua


Viime aikoina on tuntunut, ettei sitten yhtikäs mitään kerrottavaa ole. Tämä yhtäkkinen plussakeli ja tummat pilvet ovat vetäneet mielen matalaksi. Nytkään en keksi muuta sanottavaa.

Ikävää luettavaa tämä tällainen varmaan. Sorry. Nyt aurinko kuitenkin pilkistää hieman taivaalla. Toivon teille kaikille mukavaa viikonloppua.