lauantai 24. marraskuuta 2012

Mysteeri


Olen nähnyt niin kummallisia unia, etten voi käsittää mitä alitajunta niillä haluaa sanoa. Viimekin yönä olin entisen kissamme kanssa suuressa, kolkossa talossa, jossa oli mustia ja kirjavia panttereita häkeissä. Joku mies kiipesi mustan pantterin kanssa hissikuilun näköistä kuilua ylös ja sotilailta näyttävät miehet vahtivat pyssyt tanassa, ettei pantteri hyökkäisi miehen kimppuun.

Selvitin myös eilen oikean mysteerin. Kyse oli mysteerikätköstä, joka tosiaan kutkutti aika lailla seikkailuhermojani. Koordinaattien saamiseksi oli selvitettävä muun muassa mikä ja kuka on "Brass man". Olin tosi ylpeä itsestäni saatuani viimein kolmannella yrityksellä kaikki tarvittavat numerot kokoon.

Tänään kävin sitten niiden koordinaattien avulla hakemassa kätkön ja siinä olevan Berliinistä tulleen reissaajan, joka oli eksynyt Suomeen, vaikka sen ohjeissa luki, että sen piti pysyä Saksan rajojen sisäpuolella.

Saksalainen geoystävämme tulee näillä näkyvin parin viikon päästä Suomeen, joten reissaaja saa palata hänen mukanaan takaisin kotimaahansa.

Muuten aika on mennyt tiukkaan töiden parissa ja lastenlasta kaitsien. Joten en ole vain hömpötellyt, jos joku niin ehti jo ajatella.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Ruissaloa marraskuussa



Kukkarokivi. Jättiläiset Killi ja Nalli ovat heittäneet tämän Raisiosta asti tänne.


Saaronniemen kärkeä.


Komea kataja keskellä hiekkarantaa.


Ihmeellinen mänty: Maahan kaatunut, mutta siitä kimpaantuneena versonut moniverroin terhakkaampana ylös.


Metsäkirkko. Täällä kuulemma vietetään oikeasti häitä. Tihkusateessakin saattoi aistia paikan ... niin minkä? No, istuin kuitenkin kauan tuossa penkillä kuunnellen metsän huokailua.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Lisää kauniita kirkkoja...


Lempäälän kirkko.


Juoksutus Lempäälän kanavassa.


Kauniita kuusia todella monessa paikkaa täällä.



torstai 8. marraskuuta 2012

Makuasia tämäkin


Nykyäänhän ajatellaan kai, että kirkon olisi tultava ihmisten luokse. Kuitenkin kaikkein kauneimmat kirkot sijaitsevat hieman syrjässä, omassa sakraalisessa rauhassaan. Kauppakeskuksen viereen pystytettyyn kirkkoon (esim. Viikin kirkko Helsingissä) pääsee tosin helposti, mutta kun vaivautuu kulkemaan pidemmän kirkkotien, löytää henkeäsalpaavan kauniita kirkkoja.

Usein ne ovat paikkakuntansa ainoita kauniita paikkoja. Kaikki muu on sekavaa, hylättyjä liikerakennuksia, roinaisia takapihoja, rapistuneita taloja ja moderneja kivikolosseja sinne tänne viskeltyinä. Tai sitten vieri viereen rakennettuja uusia, toistensa näköisiä omakotitaloja, joita katsoessa ensimmäinen ajatus on: voiko noissa viihtyä? Vain vanhat kirkot ovat säilyneet muuttumattomina. Esimerkkeinä voisi mainita Angelniemen, Pyhärannan tai kuvassa olevan Karjaan kirkon. Nämä kolme on sijoitettu korkealle mäelle, mistä avautuu näkymä merelle tai järvelle.


perjantai 2. marraskuuta 2012

Luonnon rauhassa ja kaupungin ruuhkassa


Koska täksi päiväksi luvattiin sadetta, päätin eilen pitää puolipäivää vapaata ja lähteä miehen kanssa geokätköilemään Paraisille. Kävimme koluamassa Mundvikenin luontopolun kaikki kuusi kätköä ja lisäksi pari muuta kätköä, viimeinen Sattmarkista, josta yllä oleva kuva.

Iloinen yllätys oli se, että kätköjen tekijät olivat nähneet paljon vaivaa viritellessään erilaisia piilotusratkaisuja. Enpä tässä rupea paljastamaan niitä, jääköön se sisäpiirin jutuksi. Mutta voin vannoa, että pari kertaa nauroimme ääneen. Tästä tuli mieleen kirjamessuilla kuulemani Kirsti Ellilän haastattelu, jossa hän kertoi vaalivansa sisällään olevaa lasta. Totta, geokätköily on yksi hyvä tapa seikkailla kuin lapsi ja saada hyvää mieltä hassuista pikkujutuista. 

Sattmarkin vihreä merivesi ja kauniit sillat saivat minut päättämään, että tänne palaamme vielä koluamaan senkin paikallisen luontopolun.


Kotimatkalla osuimme sitten kellon neljän ruuhkaan, jossa köröttelimme metri metriltä eteenpäin. Huimaavaa: me olimme viettäneet ihanan päivän luonnon helmassa, muut olivat kiireisinä palaamassa töistä. Onneksi eivät tienneet tätä, olisimme voineet saada tosi happamia ilmeitä osaksemme.