sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Jämähtäminen


Eilen vielä pursuin hyvää kuntoa. Poljin jopa kaikkein suurimmat mäet tarvitsematta edes vaihtaa pienemmälle vaihteelle. Mutta ylpeys käy lankeemuksen edellä, kuten hyvin tiedämme.

Tänään olen kärvistellyt oudon heikon olon kourissa. Pieni kuumekin kiusaa taas. Ja polvi ei siedä alamäkeen kävelyä. Se uhkaa aina niljahtaa kipeästi, jos astun liian huolettomasti sen varaan.

Harmittaa tosi paljon. Meidän piti lähteä sinne Helvetinjärvelle, mutta koko ajan tulee jotain, mikä estää retkemme.

Saaristoreissumme jälkeen löysin käsivarrestani punkin. Ettei se vain olisi ollut borrelioosin kantaja? Pari vuotta sitten olin jo kerran kuuden viikon antibioottikuurilla punkin pureman jälkeen. Kaikenlaista tulee mieleen, kun ei löydä selitystä heikolle ololleen.


5 kommenttia:

  1. Risa, jos se punkki oli kiinnittynyt, mene nyt pian lääkäriin. Lue postauksestani Keskiäkäisiä hajatelmia mitä vastaan Minelle ja sitten tarinan jatko on muistaakseni kerrottu kommenteissa Punatukalle. Siinä on mieheni punkkitarina ja siinä oli iholla jo se rengas.

    Minä olen sen mainitun lumityöviikon jälkeen ollut kuin eri ihminen. Poissa ovat olleet kolmen tunnin patikoinnit, hiihdot, hula, tanssi, kaikki...En vain ole maininnut siitä blogissani, mutta tänään vähän valotin. On niin ottanut päähän. Polvi oli viikkoja jopa turvoksissa ja vedin Buranaa kuin leipää. En haluunnut mennä ortopedille kuulemaan, mitä se voisi olla. Vuodatin sen kaiken gynekologilleni;-) Pyysin samalla reseptin Orionin Glucosamiinia, josta eräs ystäväni oli saanut avun. Nyt otan sitä kolme päivässä hautani tuolle puolen, sillä se auttaa. Mutta ei nopeasti. Vieläkin jos teen jotain kiertoa polvella, voi olla edessä särky-yö. Meidän puutarha on kolmessa tasossa ja rinteitä on sikana. Olen nyt ostanut Ice Bugit, sillä yritän olla kaatumatta enää ikinä liukkaalla, En tee isoja lumitöitä, vaikka mies olisi reissussa. Ja kantaminen on nyt loppu. Se on pahinta, mitä selälle ja POLVELLE voi olla. Vaidhoin kastelukannutkin minikokoisiin. Askelia pitää tulla, mutta ei mielellään alaspäin ainakaan paljoa ja jyrkästi. Pyöräily, uinti ja hiihto ovat parasta, mutta kävelykin on ok, jos maasto on tasaista tai ylöspäin.

    Äitini on kohta 85 vee. Selvisi pari vuotta sitten rankoista sytostaattihoidoista. Hän pitää puutarhaa, kävelee viisi kilometria päivässä ja tekee paljon muutakin, joten olen näinä kuukausina miettinyt kauheaa ajatusta: Enhän voi olla raihnaampi kuin äitini 85 vee!

    Allergiatkin voivat aiheuttaa heikkoa oloa...

    Varmuuden vuoksi aloita syömään magnesiumia, jossa on B-vitamiineja, sitten monivitamiini Multivita Forte, kalkkia ja tyrniöljykapselia 2 päivässä. Tämä on minimi! Minä otan vielä tämän päälle D:tä 25 mikrogrammaa vuorokaudessa ja siihen jäivät flunssat. Olen ollut 2 vuotta nyt ilman flunssaa ja sinuiittia, sitä ennen monta kertaa vuodessa antibioottikuuri. Aikuinen tyttäreni aloitti myös D25 ja koki samoin kuin minä.

    Parempaa tulevaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena pitkästä kirjoituksesta ja hyvistä ohjeista.

      Käsivarteen ei ole tullut mitään jälkeä punkista. Sain sen omasta mielestäni kokonaan irti. Viimeksi pohje muuttui sinertäväksi. Silloin punkin kärsä poistettiin terveyskeskuksessa pohkeestani.

      Vuosi myöhemmin vielä käärme puri pohkeeseen.Joten vaarallista elämää täällä Suomessa elämme, vaikka ei uskoisi. :)

      En millään haluaisi mennä lääkäriin. Sama tuon polven kanssa. Pelkään, että lääkäri ehdottaa leikkausta,enkä tosiaan halua mitään leikkausta. Toisaalta en myöskään haluaisi marista turhaan. Olen sitä paljon kokenut tätä lääkärien vähättelyäkin, kun tulee valittamaan vaivojaan.

      Olenkin yrittänyt pyöräillä mahdollisimman paljon, koska se auttaa tosiaan polveen.

      Otan vaarin neuvostasi ja alan syödä noita vitamiineja. En ole enää nuori, mutta haluaisin kuitenkin vielä päästä pitkään kunnolla liikkumaan.



      Poista
    2. Vielä Leenalle,
      tuo miehesi punkkiseikkailu oli kyllä koominen, mutta myös aika hiuksia nostattava. Muistan jonkun kertoneen saaneensa takapuoleen punkin. Siinä oli sitten pyllistelty. Onneksi mulla häveliäästi käsivarressa vain. :)

      Poista
  2. Jos sen verran vielä jatkan, niin muista tuo RESEPTILLÄ saatava Glucosamiini, se apteekin hyllyllä oleva ei auttanut minua ollenkaan. Uudessa Multivita Fortessa on kaikki vitamiinit ja lisäksi mm. inkivääriä, joka poistaa tulehdusta.

    Selvisin vuosia polveni kanssa, ennen viime talvea, vain ottamalla Zinaxinia, mutta siinä on yksi todella ikävä sivoire eli vaikka kuinka otat sen ruoan ja nesteen kanssa, se närästää. Jos sitä pystyy ottamaan, siitäkin voi löytyä apua. En kauheasti näitä vaivojani viitsi omassa blogissani selvitellä;-) Mutta yksi on varmaa, ne lisääntyvät, ellei ryhdy rauhallisen määrätietoisesti niitä torjumaan. Minun pitää nyt vain ottaa liikuntaa oikea asenne. Lujaa en saa mennä enää kuin uimalla, hiihtäen ja pyöräillen.

    Älä kanna mitään raskasta! Minulla on Turussa vanha Ester-täti, joka piti kahta puutarhaa, omakotitalon ja huvilan. Mies oli Hieno Herra, joten Ester teki kaiken ja nyt on sitten mennyt nivelet...

    Pärjäämisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli Leena, tosiaan yllätyksenä, että sinulla on tällainen polvivaiva. Pidä vain blogisi sellaisena kuin se on. Luen niin mielelläni sitä. Rakastan sitä, että joku puhuu niin kauniisti elämästä.

      Tässä on tosiaan pakko tehdä kaikkensa, jotta vaiva ei pahene. Minua ainakin kauhistuttaa nuo tekonivelet. Tuttavamiehellä on molemmissa lonkissa tekonivel ja siinä hän elelee kuten muutkin. Tosin minun on sanottava, että hän vanheneni ulkoisesti varmaan 15 vuotta leikkauksien jälkeen. Sitkeänä kuitenkin jopa tekee pyöräretkiä.

      Seuraavalla apteekkikäynnillä ostan tuota Multivitaa. Raskasta on välillä pakko kantaa. Puutarhaan en päästä miestä sorkkimaan. On niin pieni puutarha ja haluan sen olevan minun aluettani. Raskaat kivet hän on kyllä sinnen kantanut maristuaan ensin monta päivää, että kaikkea turhaa sitä ihmisen pitää tehdä.
      :)

      Poista