torstai 26. heinäkuuta 2012

Kustavissa


Jeremian luolat ja sadas geokätkölöytö.


Kustavin kaunis kirkko votiivilaivoineen.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Näpertelyä



Valokuvauksen jatkeena innostuin prässäämään kukkia ja aion tehdä niistä tauluja. Hankin kalligrafiaan tarkoitettua mustetta ja mustekynän ja olen yrittänyt opetella samalla kadonnutta kaunokirjoitustaitoa. Tietäisivätpä vanhat opettajani tämän: Mitä hyvää on jäänyt kouluajoista mieleen?

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Kiitävi aika kiitäjän kanssa


Mäntykiitäjä tulee nyt aikaisemmin illalla. Olen seurannut sitä joka ilta. Kuusaman kukinta alkaa jo olla ohi, mutta yhä kiitäjä yrittää imeä siitä viimeisenkin mesitipan. Kuusaman kukat ovat tuoksuneet pyöryttävän voimakkaasti, joten en yhtään ihmettele kiitäjän hyörimistä sen kimpussa. Mitä se tekeekään, kun kukat ovat lopullisesti kuihtuneet? Olen kiintynyt siihen ja odotan joka ilta sen tuloa. Yksinäinen ihminen voi takertua tosi outoihin asioihin.

Aika kuluu aivan hirmuista vauhtia. Minun piti miehen poissaollessa saada paljon siivoushommia kuitattua, mutta mitä vielä. Kun puolitoista vuotta sitten muutimme tänne, löimme vain tavarat sinne sun tänne kaappeihin ja sängyn alle laatikoihin. Vieläkään en ole ehtinyt alkaa purkamaan sumaa. Luulen, että voin heittää suurimman osan ekologisesti kaatopaikalle, kun en ole niitä tähänkään asti tarvinnut.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Aamuinen yllätys


Tänä aamuna oli sateen keskelle poksahtanut tällainen kukka auki. Keltaiset kurjenpolvet ovat jo kukkineet. Mikäköhän tämä on? Olen muuten ihmetellyt edellisen asukkaan tapaa istuttaa kukat pensasaidan sisään. Tai joku muu selitys täytyy olla sille, että hanhikkipensaan seasta tunkee tällaisia kukkia esiin.

Klo 16.11
Tämä kukka onkin rusopäivänlilja. Miksi muuten olen puhunut noista keltaisista päivänliljoista aina kurjenpolvina? Olen tainnut sekoittaa ne kurjenmiekkoihin. Kurjenpolvet ovatkin tuollaisia pieniä sieviä kukkia.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Ihmeelliset pilvet


... lainatakseni Francoise Sagania. Muutenkin olo tänään saganimainen. Kävin kätköllä merkkaamassa löytöni ja ajoin sitten rannalle uimaan. Pistelin 500 metriä pienessä aallokossa. Sen jälkeen ajoin pienen lenkin ja hain kaksi kätköä lisää. Samalla huomasin, että mustikat ovat kypsiä. Ehkä huomenna poljen mustikoita poimimaan. Mies on Saksassa, joten olen vapaa kuin taivaan lintu.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Unelmana ruusutarha



Tämä pieni Parkland-niminen ruusu on jo viikon verran odottanut istutusta. Tänään viimein sain itsestäni sen verran aikaan, että vedin puutarhahanskat käteen ja otin lapion kouraani.


Hirveä epäilys kaivaa mieltäni, ettei pihassamme viihdy ruusut. Nurmen alla on pelkkää kivikovaa savea. Kaivoin saven kallioon asti pois ja täytin kuoppaan santakuopalta aamulla hakemaani hiekkaa ja tuoretta multaa. Sissi sisilisko tuli terassilautojen alta seuraamaan puuhiani. Nyt vain täytyy toivoa: Voi pienet kiltit ruusut, kasvakaa nyt.

Vielä olisi paljon hommaa. Upea, suuri kataja on alkanut muuttua alhaalta päin ruskeaksi ja luin netistä, ettei se siedä juurillaan olevaa kosteutta eikä heiniä. Pakko on kai kaivaa sen juurelle istuttamani pensas pois. Kuusamankin saan heittää menemään. Tekisi mieli viedä se takaisin puutarhaliikkeeseen. Se ei ole meillä tehnyt muuta kuin kärvistellyt ja taistellut jotain ihmetautia vastaan. Näin kerran naisen tuovan jonkun pensaan takaisin, koska se oli kuollut. Hän sai ottaa uuden tilalle.

Kuusaman tilalle en kyllä aio istuttaa enää mitään, vaan kylvän siihen ruohoa. Eniten itkettää tuo kataja, jonka mielen olen pahoittanut tuomalla multaa ja inhottavia pikkupensaita sen juurille. Nuo luonnon pylväskatajat ovat niin korvaamattoman kauniita.


Aamulla ajelin uimarannalle ja poikkesin matkalla etsimässä yhdenkin kätkönkin. Siinä ollut kynä oli kuitenkin niin lahonnut, etten saanut merkattua käyntiäni sinne. Täytyy huomenna ajaa uudestaan sitä kautta kynä mukana.

Rannalla oli muitakin uimareita, vaikka pilvet lupailivat sadetta. Uin 300 metriä. Se on laiturien välistä helppo laskea. Näin minulle aikoinaan vanhemmat ja kokeneemmat opettivat. Paluumatkalla sain rankkasateen niskaani ja kotiin tullessani olin likomärkä, mutta tyytyväinen taas pitkästä aikaa.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Kiitäjiä yössä


Tämän aamun Turun Sanomissa on lukijan ottama kuva mäntykiitäjästä. Siitä sain nimen tälle perhoselle, joka on jo monena iltana tullut nauttimaan kuusaman tuoksuvista kukista. Mieheni on ottanut kuvan, sillä siihen aikaan, kun se tulee, olen useimmiten jo nukkumassa. Pienen linnun kokoisena se on todella huomiota herättävä räpytellessään paikallaan kukkien edessä.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Hänen olivat aamut


Muutama kuva aamuiselta pyöräreissulta uimarannalle. Uimahuone muuten aiotaan sulkea ja avantouinti siirtää kokonaan keskustaan. Näin huolestuneet tahot kertoivat.

Rakastuneet lokit.

Aina ihmettelen näitä sinnittelijöitä, jotka tunkevat kallion koloista esiin. Mieleen tulee Raamatun kertomus siemenistä, jotka putosivat kalliolle ja huonoon maahaan, kun taas toiset siemenet putosivat hyvään maahan.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Puutarhassa tänään


Puutarhassa ei tehdä virheitä, vaan kokeiluja, näin lohduttavasti sanottiin Kekkilän esitteessä. Talven aikana siis kuoli irlannin kartiokataja, buksipuu ja kärhö ja parhaillaan kaunokuusama kituu jonkun loisen tai taudin kourissa.

Ihan hyvältä silti näyttää. Viime vuonna ankarasti leikattu raita näyttää tänä kesänä tuuhealta ja kauniilta, joskin kirvoja on nuorissa versoissa. Laitan silloin tällöin aamiassämpylöistä jääneet murut raidassa kiikkuvaan lintulautaan ja harakat käyvät siellä ahkerasti vierailemassa. Itseasiassa ne ovat kauniita lintuja pitkine pyrstösulkineen.


Köynnöskuusama kukkii rehevästi ja sen alapuolella jaloangervo aloittaa kohta kukinnan. Öisin suuri kiitäjä vierailee ahkerasti kuusaman tuoksuvissa kukinnoissa. Aronia-, norjanangervo- ja hanhikkipensaat ovat röyhistyneet ja mietin, miten niitä pitäisi leikata.

Istutin kukkapenkkiin muutaman mansikantaimen ja ainakin yksi niistä on tehnyt isoja mansikoita, jotka ovat vielä nyt vihreitä. Miniä kertoi istuttavansa kaupasta ostamansa ruukkusalaatit uudestaan. Aion yrittää samaa konstia. Tökkäsinkin jo yhden tillin sillä tavoin maahan.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Ihan poikki


Elämäni on tavallisesti aika yksitoikkoista hiljaiseloa. Viime aikoina on kuitenkin tuuli puhallellut ihan eri tavalla. Vähän sillä tavalla kuin joskus nuorena.

Eilen vietimme aurinkoista sunnuntaita saksalaisten tuttujemme kanssa ja meillä oli tosi kivaa, mikä minua hämmästyttää. Sillä osaan pilata kaiken ja tehdä kaikesta vaikeaa ja nähdä kaikessa huonot puolet räikeän kirkkaina. Tuli ihan ikävä, että haluaisin elämän olevan enemmän tällaista. Hyvää ruokaa, mukavaa jutustelua, pitkiä kävelyjä. Yhdessäoloa.