lauantai 30. kesäkuuta 2012

Indiana Jonesin jalanjäljissä




Tässä paikka kaikille teille, joita ikä ei ole vielä kangistanut ja tykkäätte seikkailla: Härmälän rotko Maskussa. Kuvani eivät taaskaan anna oikeutta paikan komeudelle. Rotkoa pitkin voi kavuta kallion laelle, mistä näkyy pitkälle merelle.
Kannattaa myös käydä kurkkaamassa Luolamiehen blogiin


maanantai 25. kesäkuuta 2012

Rosariumissa


Kävimme tutustumassa Maskussa olevaan ruusutarhaan. Kekkasin senkin paikan geokätköily-sivustolta. Hullaannuin taas ruusuihin ja mietin kuumeisesti, mitä uskaltaisin kokeilla puutarhassamme. Yläkuvan ruusu on Vanha naantalilainen. En tiedä, onko se oikea nimi vai vain selitys sille, mistä ruusu on peräisin. Tuoksu oli ihana ja rakastuin tähän ruusuun.


Tämä on kurtturuusihin  kuuluva Hansaruusu. Minusta hieman liian rehevä.


Tämä taas on Tengeliö. Eli ilmeisesti peräisin Aavasaksan lähistöltä.


Tämä Dopir oli yksi suosikeistani. Keltaiset ruusut näyttivät myös upeilta.


Kuvassa Double Yellow, jos olen oikein merkinnyt muistiin.


Tämä on pimpinellaruusuihin kuuluva Papulan ruusu Staffa. Tämän pitäisi olla vaatimaton hoidon suhteen.


Rakastettu juhannusruusu ja alla Suviruusu Poppius. Kaikki niin ihania. Koko ajan satoi vettä, mutta onneksi kuvat sentään onnistuivat jotenkin.



sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannuksen taikaa


Parasta oikeassa elämässä on, ettei sille ole käsikirjoitusta. Ei ainakaan niin, että tietäisimme siitä. Voihan sellainen olla jossain taivaissa. Mistä sitä tietää? Elämän arvaamattomuus voi joskus olla julmaa, joten olisi muistettava elää kauniit hetket koko sielullaan.

Selitän tätä itselleni. Jokainenhan kuitenkin tiedämme ne viisaudet syvällä sisimmässämme. Kunpa vain pystyisin olemaan enemmän hiljaa ja kuuntelemaan enemmän. Mitä sitä sanotaankaan hiljaisista vesistä?

Juhannus meni aivan toisin kuin luulin. Saimme lapsenlapsen luoksemme ja lähdimme hänen kanssaan toisen mummon ja papan luokse. Heillä on lammen rannalla ihana kesämökki, missä he asuvat melkein vuodet läpeensä. Eläkeläisinä he ovat puurtaneet sinne upean puutarhan ja ruokkivat metsän linnut, oravat, mäyrät, peurat ja muut sekä yhden villikissan, jota he eivät kuitenkaan voi ottaa itselleen, koska heillä on kaksi japanin pystykorvaa. Tulikohan tuo rotu oikein?

Juhannus sujui syödessä, saunoessa ja uidessa, kuinkas muuten. Naapurimökin villakoira liittyi joukkoomme. Lippu nostettiin salkoon ja joimme meksikolaista olutta ja "konjamiinia". Jokainen vuorollaan halusi paapoa lastenlasta. Eniten hän kuitenkin rakastaa Opaa eli miestäni, jolla on hänen mielestään etuoikeus olla hassu. Kukaan muu ei saa häneltä niin rajatonta huomiota ja suosiota, vaikka yritimme hieman muutkin hassutella.

Meille pedattiin vuodesohva saunamökkiin, mutta en osannut lainkaan nukkua. Harmittelin, etten ollut ottanut unilääkettä mukaan. No, tuli ainakin kuunneltua kesäyön kaikki äänet: käki kukkui ja joskus kolmen maissa alkoivat muutkin linnut viritellä alkusointujaan. Viiden maissa olin niin väsynyt, että päätin mennä uimaan. Lammen pinta oli musta ja peilityyni. Suolta kuului kurkien huuto.

Sen jälkeen nukahdin hetkeksi, kunnes naapurin villakoira ilmestyi ikkunan taakse haukkumaan. Yhdeksän jälkeen kolusimme ylös huvilalle, missä muut olivatkin jo aamiaispuuhissa. Tyttäreni soitteli jo, koska tulemme tuomaan lapsenlapsen takaisin. Haikeana heitimme hyvästit ja lähdimme ajamaan takaisin. Juhannus. Tällainen tänä vuonna. Missäköhän olemme ensi juhannuksena?

Tuntuu oudolle. Poikani häät ovat juuri takana ja elokuussa veljeni viettää kirkkohäitä. Tästä kesästä tuli mieleenpainuva, romanttinen, kaunis. Sellainen kuin en ole vielä koskaan kokenut. Kiitos käsikirjoittajalle.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Juhannus vuonna 2012


Kun olin lapsi, emme koskaan viettäneet juhannusta. Kuulin kotipihaan VPK:n talolla soivan musiikin ja tunsin hirveää kaihoa, että juhannusta pitäisi viettää jotenkin.


Myöhemmin olen kuullut naisten sanovan, että matot ja ikkunat täytyy saada pestyä juhannukseksi. En ole tätäkään ohjetta noudattanut. Juhannus on viimeiset kymmenen vuotta mennyt ohi ihan huomaamatta. Olen melkein aina tehnyt töitä ja ollut onnellinen, ettei tarvitse mitenkään juhlia.


Ostimme kuitenkin tänä kesänä suuren aurinkovarjon ja aiomme ainakin syödä ja juoda kahvit terassilla. Ilman varjoa siellä ei ole pystynyt istumaan. Aurinko paahtaa niin kuumasti eikä pihaamme osu mistään tuulenvire. Maalasimme myös viimein makuuhuoneen seinän, joka oli entisiltä asukkailta jäänyt epämääräisen likaisen väriseksi.


Ehkä lämmitämme saunan ja juomme pari lasia olutta ja kuuntelemme lintujen laulua.


Hyvää juhannusta teille kaikille!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Raaseporissa


Raaseporin linna on komea ilmestys ja suosittu retkeilykohde. Monet tulevat sinne eväiden kanssa ja nauttivat aurinkoisesta ilmasta grillipaikalla tai laajalla nurmikentällä linnan edustalla.


Linnan ympärillä kasvaa kauniita jalavia, saarneja ja pähkinäpensaita.


Me tulimme tänne Tammisaaressa vietettyjen häiden jälkeen geokätkön houkuttelemana ja samalla nautimme historian havinasta ja kauniista kävelyteistä.




"Linna pystytettiin etelärannikolle suojaiseen paikkaan, ja sen tarkoituksena oli todennäköisesti puolustaa Ruotsin etuja menestyksellistä hansakaupunki Rääveliä (Tallinna) vastaan. Linnan keskeinen asema tukikohtana ilmenee jo siitä innokkuudesta, jolla sekä tanskalaiset että ruotsalaiset joukot - ja välillä myös sekalaiset merirosvolaivastotkin - taistelivat linnan herruudesta.
Linnan pohjoispuolella sijaitsevalla ns Hirsipuumäellä (Galgbacken) teloitettiin joulukuussa 1520 piispa Hemming Gadh. Kyseessä oli Kristian II välienselvittely poliittisten vastustajiensa kanssa. Kun Kustaa Vaasa otti vallan ja Tammisaaresta 1528 tuli linnanläänin hallintokeskus, Raasepori menetti merkityksensä. Linna hylättiin 1550-luvulla ja oli autiona yli 300 vuotta. Loistonsa ajat linna koki 1400-luvun keskivaiheilla, jolloin Ruotsista karkotettu kuningas Kaarle Knuutinpoika Bonde piti linnassa hoviaan useaan eri otteeseen."

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Tapasin rannassa vanhan tutun


Kun tässä välillä asuimme muualla, en palauttanut täkälaisen rannan uimahuoneen avainta. Se oli kai enne. Nyt olemme taas täällä. Matkani uimarannalle on vain pidentynyt joitakin kilometrejä, mutta taitan sen puolessa tunnissa fillarilla. Uimarantoja on tässä lähempänäkin, mutta ei sellaista, missä olisi uimahuone vaatteiden vaihtoa varten. Tässä iässä ei voi enää vaihtaa vaatteita pyyhkeeseen kietoutuneena rannalla kaikkien nähden.

Kun talvella liukustuin avantoon mennessäni ja ranteeni murtui, jätin uimisen kokonaan pois ohjelmastani. Tänä aamuna pyöräilin taas aikaisin tutulle rannalle, jonka ympärillä elämäni on pyörinyt kolmisenkymmentä vuotta. Vastaan tuli tuttu minua varmasti paljon vanhempi mies ja tutut kuulumiset taas vaihdettiin aivan kuin en koskaan olisi ollutkaan poissa: nuoret ovat taas roskanneet rannan, vesi on lämpöistä jne.

Joskus vuosia sitten miehen mukana oli nainen. Mutta nyt naista ei ollut, enkä tietenkään kysynyt, miksei häntä ollut. Uimarannalla kuuluu puhua vain roskaavista nuorista ja veden lämpötilasta.

Uimahuoneella on kiva vaihtaa vaatteet niin talvella kuin kesällä. Siellä on suihkutkin ja vessat ja naisten puolella aina saa vaihtaa pari sanaa jonkun kanssa. Pääasiassa veden lämpötilasta. En muista kenenkään koskaan puhuneet muusta. Niin no roskaavista nuorista tietenkin. Joku hämärä kuva minulla on, että eräs nainen mainitsi jotain anopista. Mutta mitä? Mikä onnen kantamoinen, että ihmisen muisti hylkää kaiken epäolennaisen ja säilöö vain tärkeän.

Hammassärky ja hermosärky hellitti enkä soittanut hammaslääkärille. Ehkä juurihoidon täytyykin sattua. Pelkään kuitenkin koko ajan, että tuo hirvittävä kipu vaanii jossain taustalla ja iskee uudestaan.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Hammassärkyä ja meren kirkkautta


Olin jo unohtanut, miten kauheaa hermosärky on, kun se taas alkoi. Olin aamulla hammaslääkärissä, joka hutasi jonkun juurihoidon ja valitti, että kaikilla potilailla on särkyä. Aamulla hampaani ei särkenyt. Nyt se särkee. En tunne muutenkaan kovin suurta luottamusta lääkäreihin. Ehkä lääkäri siirsi särkybakteerin edellisen potilaan suusta minuun.


Kesä on parhaimmillaan. Olin tänään uimassakin meressä ja köllötin kalliolla ottamassa aurinkoa tekemättä yhtään mitään. Se teki ihmeen hyvää. Katselin kimmeltävää vettä ja mietin, miksi nimenomaan tuulen tuottama liike vedenpinnassa ja puiden lehdissä tuntuu niin kauniille. Voi, en nyt kyllä halua kipuilla, haluan viettää kesää.

Minun on niin vaikea valittaa mistään. Nytkin mietin, miten kauniisti aion esittää tämän asian, kun huomenna soitan hammaslääkärille. Varmasti sovimme, että se on minun vikani, kuten aina minun elämässäni sovitaan, että kaikki on minun vikaani.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Time trek


Aloin pohtia tätä bloginpitoa ja tuli siihen tulokseen, että tämä on päiväkirjani ja haluan tallentaa tänne kaiken sen, minkä haluan tallentaa ja mikä ei ole niin yksityistä, ettei sitä halua julkiseen levitykseen.

Geokätköilyn kautta olen tutustunut moneen minulle tähän asti tuntemattomaan asiaan ja ihmeeseen. Suurin osa kätköistä kun on piilotettu jollakin tavalla merkittäviin paikkoihin. Kun kirjoitan niistä täällä, ne jäävät paremmin muistiini. Kuten nyt viimeksi aihe "Aikavaellus".  En ole vielä ehtinyt sen paremmin siihen perehtyä. Ajattelin hakea kirjastosta Leena Tähtisen kirjan "Kuolleiden kanssa kassajonossa".

Turun kulttuuripääkaupunkivuoteen kuului myös tällaisen Aikavaellus-geokätkösarjan luonti. Se alkaa Tuorlan observatoriosta (kuva yllä) ja jatkuu 13, 7 kilometrin matkan Turun yliopistolle asti. Tuo kilometrimäärä vertautuu myös alkuräjähdyksestä kuluneeseen aikaan, joka on 13720 Ma. Tästä reitistä ja sen geokätköistä ja kaikesta siihen liittyvästä tiedosta voi netistä ladata esitteen.

Observatorion kätkön lisäksi alueella on myös Leena Tähtiselle omistettu muistokätkö. Moni varmasti muistaa Tähtisen yleistajuisesti kirjoitetut artikkelit tähtitieteestä. Leena Tähtinen oli Turun yliopiston tähtitieteen dosentti ja teki tutkimustyötä muun muassa täällä Tuorlassa. Hän menehtyi vuonna 2009 vaikeaan sairauteen.

Mieleni tekisi tehdä "pyhiinvaellusmatka" Tuorlasta Turun yliopistolle reppu selässä jalkaisin. Mutta se taitaa jäädä taas haaveeksi, kun näitä haluaisin-juttuja alkaa olla niin paljon. Sateen vuoksi olen siirtänyt pyöräretkeänikin koko ajan eteenpäin.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Suopursun tuoksua ja satumaisia suovilloja


Heti kun hermokipuni helpotti, aloin himoita päästä patikoimaan. Valitsin netistä yhden suht lähellä olevista luontopoluista, joissa emme ole vielä käyneet ja otin ylös siellä olevien kätköjen koordinaatit. Narsistinen kun olen, haluan taas kertoa kätköilystäni täällä.


Tämä luontopolku yllätti kauneudellaan meidät täysin. Miljoonia ja taas miljoonia suovilloja satumaisina valkoisina pumpulipalloina. Suopursut ja suomuuraimet täydessä kukassa. Käki kukkui ja polku oli harvinaisen hyvin hoidettu. Tauluista selvisikin, että polku on melko uusi. Sitä ennen tätä kaunista suomaisemaa ja metsää on käytetty tutkimustarkoituksiin ja turpeen korjuuseen.


Polku kiersi kauniin metsälammen ympäri ja ylös kallioille, joilta oli näkötornista huima näkymä tienoon ylitse: pelkkää metsää kaikkialla. Kyllä Suomi on sitten vielä hieno maa. Olimme mykistyneinä paikan kauneudesta ja valokuvasimme yhteensä melkein 500 kuvaa, kun joka paikassa tuntui olevan jotain, minkä haluaisi muistaa vielä kauan.


Kallion laella myös kerrottiin jälleen Ancylus-järvestä, joka siis on nykyinen Itämeri. Meri oli täälläkin ulottunut kallioille asti ja kasannut kiviä Pirunpelloksi.

Loppusaldona oli 4 kätkön löytyminen. Kaikkiaan meiltä meni aikaa 5 tuntia, vaikka luontopolku on vain 4 km pitkä. Jos joku haluaa nähdä kauniin suon, niin tämän paikan löytää Paimiosta. Kauneimpia kuvia en halunnut tänne laittaa, säästän ne luontokirjaan, jota olen pakertamassa omaksi ilokseni.




tiistai 5. kesäkuuta 2012

Vihreää ja kirjosiepon laulua


Yritin tuohon saada hienon otsikon. Joo, tästä lähtien alan panostaa otsikoihin. Mutta asiaan: Viisi asiaa, josta tänään olen iloinnut:

1. Hammaslääkärini otti minut ajan varanneiden potilaiden välissä ja kaivoi kipeän hampaani auki. Lopulta hammas oli nimittäin niin kipeä, että jo pelkästään se, että se osui ylähampaaseen, sai tuskan kiirimään otsalohkoon asti ja vasempaan korvaan. Lääkärin diagnoosina oli kolmoishermon tulehdus, joka on lähtenyt vihoittelevasta hampaasta. Nyt olen antibioottikuurilla ja suuressa toivossa, että tästä ei jää mitään kroonista vaivaa.

2. Päivän ensimmäinen kahvikupillinen vihdoin puoli tuntia sitten. Mitä eliksiiriä kahvi onkaan! Ja vielä kun sen saa nauttia ulkona auringossa istuen.

3. Aurinko paistaa jälleen, leikattu nurmikko tuoksuu ja kirjosieppo lurittelee repertuaariaan.

4. Töissä on hieman hiljaisempaa, joten ehdin pyyhkiä puutarhahuonekalut männyn siitepölystä, jota pölisee nyt kaikkialla.

5. Poika soitti, että tulee tänään vielä käymään. Olen suosiolla luovuttanut poikani hänen kihlatulleen, mutta onhan se ihanaa nähdä komea aikuinen mies ja tietää olevansa hänen äitinsä. 

lauantai 2. kesäkuuta 2012

En saa sanottua mitä haluaisin


Aloitin tuossa edellä kirjoittamaan suovillasta, mutta jäi pahasti kesken, kun tuli muuta hommaa. En enää muista mitä halusin kirjoittaa, joten poistin koko episodin. Ei se kuitenkaan mitään tärkeää ollut. Jokin ajatuksenpoikanen vain, mutta nyt sekin on kadonnut.


Päätin kirjoittaa tästä Tunturi-mopostakin, koska liikutuin niin nähdessäni mummoihmisen päristelevän sillä hautasmaan laitaan, ottavan kypärän päästä ja lähtevän hoitamaan kukkia. Mutta en löydä oikeita sanoja. Ei kai tässä mitään sen ihmeempää. Ihmiset liikkuvat eri menopeleillä. Mummot varsinkin.



Lapsenlapsikin on ehtinyt tällä välin kasvaa pieneksi neidiksi, jos nyt ylipäätään nykyään ketään saa enää kutsua neidiksi. Oli meillä yökylässä taas ja lähti vasta äsken jälleen äidin matkaan. Olen aika uupunut. Tällainen tenava osaa pitää liikkeellä. Pienen lapsen kanssa on kuitenkin ihanaa nähdä maailma taas hieman alemmalta tasolta ja hieman viattomammin. Kyynisyys kun tahtoo ainakin minuun takertua yhä pahemmin.

Sain myös hirveän hammassäryn ja olen kaapinut lääkekaapista kaikki vanhat särkylääkkeet esiin. Ymmärrän taas paremmin kaikkia teitä, jotka kamppailette kivun kanssa. Eihän tässä pysty ajattelemaan yhtään mitään, kipu vie kaiken huomion.