keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Uuden kevään ensimmäinen päivä

Minulla on ollut kadoksissa, mitä oikein haluan tältä blogilta ja elämältä ylipäätään. Aloitin bloggauksen kertomalla omasta puutarhastani. Koska puutarha oli tosi surkean pieni, siirryin pian nolona kuvaamaan luontoa.

Tämän blogin aloitin ajatellen kertoa, kuinka kunnostamme vanhan talon. Koska talon ostosta ei sitten tullut mitään ja hätäratkaisuna tyydyimme tähän pieneen rivitalokaksioon, olen miettinyt, mistä nyt kertoisin. On tuntunut siltä, ettei mitään kerrottavaa tai bloggauksen arvoista ole.


Poikani tässä käydessään ehdotti, että ostaisin kunnon järkkärin ja jatkaisin valokuvausharrastustani. Järkkäriä en oikein halua, koska sen raahaaminen esim. pyörällä on aika tuskallista. Yritän nyt selvitä vanhalla kamerallani, vaikka sen pikselit ovat nykyvaatimuksiin nähden surkeat.
Tähän uuden kevääni ensimmäiseen päivään keräsin kuvia pihallamme vierailevista linnuista. Rakastan niitä. Lehdessä oli huolestuttavia uutisia siitä, että jos talvi ei pian lopu, palaavat muuttolinnut saattavat kuolla tai sitten ne kääntyvät takaisin.
Itse olen ruokkinut näitä paikkalintuja koko kevättalven. Katson olevamme sen velkaa näille kauniille linnuille, jotka jäävät tänne tuiskuun kanssamme.

Olen ollut kipeä enkä ole liikkunut paljonkaan ulos kodista. Tänään lähdin urheasti kameran kanssa pienelle lenkille lähimetsiin. Oli aikakin. Polvet olivat niin kangistuneet, että käveleminen oli aluksi tuskaa. Olisi pitänyt uskoa lääkäriä heti. Vanhan on liikuttava, jos ei halua ennenaikaisesti hautaan.

Oli ihanaa olla ulkona. Tähän aikaan vuodesta varjot ovat hurjan pitkiä ja sinisiä valkoisella hangella. Metsä näytti kauniilta. Päätin, että alan taas käydä kameran kanssa päivittäin ulkona.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Winter ade

Näin lauletaan yhdessä saksalaisessa lastenlaulussa. Olemme saaneet tehtäväksemme opettaa lastenlapsellemme saksan kielen. Ollaan siis lauleltu tuotakin talvea hyvästelevää laulua.

Olen alkanut vihata lunta ja talvea. Jos tätä jatkuu toukokuuhun, repeän kyllä. Pitäisi kuitenkin olla onnellinen, kun ajattelee, mitä kaikkea muualla maailmassa tapahtuu.

Viime vuonna iloitsin talvesta ja olin loistokunnossa. Vuoden sisällä olen rapistunut kurjaan kuntoon. Lääkäri kehotti lähtemään ulos, vaikka kuinka olisi kurja olo. Tässä iässä kun makaamaan jääminen alkaa jo merkitä sitä, että siitä ei sitten enää noustakaan. Keuhkojen on saatava raitista ilmaa pystyäkseen selättämään jossain alaosassa muhivan tulehduksen.

Kävin aamulla tekemässä pienen kävelylenkin ja päätin, että nyt on kuntouduttava takaisin entisiin huippu-urheilijan veriarvoihin ja sykkeisiin. Kaipaan niin kesää ja pitkiä pyöräilyretkiä. Kaipaan aurinkoa. Yhä uudelleen tulee mieleen vanhat ihmiset, joiden olen kuullut odottavan kesää ja sitten he ovatkin kuolleet ennen kesää. Haluan yhä enemmän paneutua kyllä myös vanhuuden surulliseen puoleen.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Kerubi

Varmaan pöhköä tämä aakkosellinen juttu, mutta nyt ainakin olen selannut tuota mytologia-kirjaa laidasta laitaan, joten siihen tuhlatut rahat eivät ole menneet hukkaan. Lopputeesinä: En pidä tuosta kirjasta. Liian iso ja kömpelö. Vähän tietoa. En löytänyt kerubeistakaan mitään. Eivätkö ne kuulu mytologiaan?

Ehkä jatkan jonkin toisen kirjan kanssa.

Nyt on keskityttävä omaan elämään. Joku kantoi huolta siitä, minkälaisen kuvan blogi antaa hänestä. Minun blogini antaa varmaan aika todenperäisen kuvan minusta: olen tylsä.