lauantai 20. marraskuuta 2010

Vanha asuntoni

Nämä kuvat on vanhasta asunnostamme, jossa siis asuimme vielä kuukausi sitten.


Erityisesti pidin noista Matti-ovista, jotka asensimme itse. Juuri nyt, kun olemme väliaikaisesti majoittuneet vuokralle pieneen vanhaan rivitalokaksioon, kaipaan entistä tilavaa kerrostalokotiamme, jossa joka paikka oli niin siisti ja elämä tosi helppoa.

Pelkään, ettemme löydä unelmakotiamme tai ettei pankki suostu antamaan meille lainaa siihen. Meillä oli rahoituslupaus, mutta se on jo mennyt umpeen. Pitäisi ensi viikolla pyytää pankista uutta lainalupausta. Tässä välillä vain olen masentunut toden teolla ja alkanut tuntea itseni vanhaksi. Muut meidän ikäiset muuttavat paraikaa maalta kaupunkiasuntoihin ja valmistautuvat vanhuuteen. Miten me onnistumme tässä iässä maalla ja kaikkien omakotitaloasumisen vaatimusten kanssa?

Yritän nyt tsempata itseäni tämän blogin kautta. Mieheni odottaa minun tekevän ratkaisun ja hoitavan kaikki käytännön järjestelyt. Siis on pakko pysyä nyt vahvana ja uskoa tulevaisuuteen, vaikka ikää jo on.

Ilman kotia

Tällä hetkellä olen vailla omaa kotia. Minä, joka olen jo 58-vuotias mummo-ihminen. Miten päädyin tähän, on pitkä juttu, enkä tiedä jaksanko enää sitä edes muistella.

Nyt kuitenkin olen mieheni kanssa etsimässä omaa kotia. Sen pitäisi olla kodikas, mieluiten punainen talo vihreän nurmen keskellä, metsän laidassa ja lähellä merta. Kuulostaa varmaan hyvin monen unelmalta. Siksi kai onkin ollut niin vaikeaa löytää sitä.

Tässä yksi esimerkki katselemistani taloista. Eli se voisi olla jotain tällaista:



Viimeiset kuvat ovat mökiltä, jossa olimme kesällä. Talo on juuri sellainen, josta olen unelmoinut. Eritoten minua viehättää tuollainen nurmettunut kotitie. Olen aivan heikkona tällaisiin teihin.