sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Viikon 21 krapu


Outoja tapoja

Ralf oli saanut työpaikan Suomesta ja oppinut jo hieman suomea. Eräänä päivänä hän oli ulkomaalaisten insinöörien kanssa vierailemassa kauniilla järvenrantatilalla. Insinöörit olivat kiinnittäneet huomion rannassa, omenapuiden siimeksessä olevaan maitolautaseen.
Ralf kääntyi kysymään emännältä sen tarkoitusta.
- Siilit tulevat illan hämärtyessä tänne, emäntä kertoi.
- Sillit? Ralf ihmetteli.
Emäntä päätti kohteliaasti olla sen paremmin korjaamatta toisen ääntämystä.
- Niin, siilit, hän varmisti.
Ralf alkoi innokkaasti selittämään vieraille, kuinka täällä laitettiin kaloille maitolautanen. Ne nousevat illalla ylös omenapuiden alle.
- Ihanko totta? Insinöörit loivat epäilevän katseen.
- Se on varmasti vanha kansanperinne, Ralf pohti. - Kuten kenkien riisuminen naapuriin mentäessä.

Hyvää kesää kaikille täällä kävijöille ja kiitokset Caralle ja SusuPetalille sekä kaikille krapulijoille ihanista tarinoista ja hyvistä kommenteista. 

Huom! Noin 40 vuotta sitten ei vielä tiedetty, ettei siileille saa antaa maitoa.

perjantai 17. toukokuuta 2019

Pitkin auringonsiltaa

Muutaman päivän irtiotto saaristossa.
Aluksi oli vielä koleaa, mutta sitten aurinko yllätti lämmöllään.
Ei muuta seuraa kuin joutsenet, lokit ja silkkiuikut.
Tuonne ei kannata meloa. Liian matalaa.
Tässä vaiheessa annoin miehen kiitää nopealla kajakillaan saarien taa ja jäin itse valokuvailemaan.
Hiljaista. Ei missään ketään.
Tuolla alkaa avomeri. Siispä käännän kokan takaisin mökille päin.
Sillan alla vesi on matalaa. On ohjattava tarkasti keskeltä läpi.
 Eräällä kalliolla oli silmänkantamattomiin orvokkeja.
 Lämpimällä kalliolla kelpasi ottaa aurinkoa. Meri ja taivas yhtä samaa sineä. Pakko oli päästä uimaan. Yhä uudelleen ja uudelleen.

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Viikon 20 krapu

Kohtaamisia

Aurinko paistaa ja ilmassa leijuu satoja voikukan siemeniä. Viheltelen, kuten aina, kun olen yksin pyörällä tien päällä. Välillä sanonkin jotakin ääneen: ”Onpa kaunista…” Tai hoilotan: ”minä poljen, sinä ohjaat…”
Asfalttitietäkin olisi päässyt, mutta ajelen mieluummin tätä kiemuraista, kapeaa metsätietä. Täällä tuskin kukaan tulee vastaan.
Yhtäkkiä takaani kuuluu jurinaa. Hemmetti, mikä roska-auto siellä ei muka pääse ohi! kiroilen.
Taiteilen tien reunassa. Mutta auto jatkaa murinaansa niskassani.
Vilkaisen taakseni ja pelästyn. Talonkorkuinen täysperävaunullinen tukkirekka! Hyppään nopeasti pyörän selästä ja astun ojan pohjalle. Pyörän vedän perässäni.
Ehdin nähdä vielä, kuinka rekkakuski ystävällisesti hymyillen heilauttaa kättään ja on sitten kadonnut pölypilveen.


Viikon 20 kravun sanat ovat leijua, roska-auto, ystävällinen. Lisää krapuja Caran ja SusuPetalin blogeissa.

torstai 9. toukokuuta 2019

Luksusta

Käymme harvoin ulkona syömässä. Ulkomaillakin kokkaamme ruokamme itse melkein aina. En viihdy ravintoloissa. Eikä onneksi mieskään. Olemme erakoita siinä suhteessa.
Yksi poikkeus on kuitenkin: Naantalin Merisali. Täällä käymme aina kesän tultua muutaman kerran nauttimassa runsaasta buffet-pöydästä. Eilen kävimme jo toistamiseen tänä keväänä. Naantalin vanhakaupunki on mielestämme yksi maailman kauneimpia paikkoja. Ulkomaiset vieraamme viemme aina tänne.

Saksalainen naisystäväni muistelee vieläkin kaiholla, kuinka keskitalvella kuljimme lumipyryssä merenjäätä pitkin tänne Merisalin lähelle. Vanhakaupunki oli aivan hiljainen. Ei ihmisiä missään. Tuuli vain viuhui. 


tiistai 7. toukokuuta 2019

Kevätseurantaa 2

Puutarhassa näyttää kaikki olevan hyvin. Flammentanz-köynnösruusu selvisi jälleen talvesta ja työntää nyt lehtiä.
 Lidlistä pari vuotta sitten ostamani pieni ruusu näyttää myös terhakkaalta.
Tänään näin pelto-orvokkeja samassa rinteessä, missä sunnuntaina bongasin lehto-orvokkeja.
Tämä upea mangolia kukkii juuri erään naapurin pihalla, jossa muutenkin kukkii aivan kaikki.

Tässä synttärikakkuani niille, jotka eivät simaani uskaltaneet maistaa. Olkaatte hyvät!

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Lehtopöllöä kuulemassa

Olin tänään Liedossa lehtopöllöä kuuntelemassa. Se on yksi suosikkilinnuistani. Ihana ääni. Kurkien huudon jälkeen heti paras, jos nyt lintujen ääniä voi verrata keskenään.
 Mutta montako perhosta tässä kuvassa on? Kuivassa rinteessä ei ollut kuin tämä yksi vuorenkilpi, joka oli ahkerassa käytössä.


lauantai 27. huhtikuuta 2019

Pyörän kanssa viilettelyä

Aamu valkeni niin kauniina, että päätin hakea pyörän vajasta ja lähteä kokeilemaan, missä kunnossa olen.
Poikkesin läheiseen metsään, jossa on myös pururata ja talvella hiihtoladut. Laulurastas piti siellä muiden lintujen kanssa upeaa konserttia. Yritin äänittää sitä ensin puhelimella ja sitten kameralla. Tulos: ei mitään. Jokin jäi painamatta. Pitää kai tutkia käyttöohjeita.
 En mielellään likaisi pyörääni, joka syksyllä huollettiin alan liikkeessä superhienoon kuntoon. Ketjut ja takarumpu (tai mikä tämän osan nimi sitten onkaan) vaihdettiin, sillä viime kesänä kaaduin kerran ja takapyörä alkoi heittää. Nyt en mielellään poikkea asfalttiteiltä minnekään. Pyörällä ajaminen on yksi suurimmista iloistani. 

Kotipihassa huomasin, että kuusissa on aivan valtavasti pieniä, punaisia käpyjä. Oravat voivat iloita edessä olevasta hyvästä käpyvuodesta.


keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Voi kukkia

 
Tänään aamulenkillä nautin auringosta ja kukkimaan alkavista tuomista. Kuinka kauan olenkaan odottanut kevättä ja nyt ollaan taas siinä vaiheessa, että kaikki alkaa kukkia yhtä perää niin, ettei perässä enää pysy.



tiistai 23. huhtikuuta 2019

Karhuvuori

Olin eilen kummallisessa ylivirittyneessä tilassa. Tuntui, etten enää tiedä, missä tässä mennään, mikä on hyvää ja mikä on pahaa, mitä kaikkia virheitä sitä onkaan elämän varrella tullut tehtyä, miten selviän käännöstyöstä, jota en saa edes auki, yms. 
Ehdotin miehelle, että lähtisimme Karhuvuorelle, jossa olen ennenkin tuulettanut päätäni. Meiltä sinne ei ole pitkä matka ja välissä on vielä hauska lossimatka. 
Kuvassa vuoren harjalla oleva pieni lähde.
Huutava puu. 


Yritin etsiä tietoa siitä, miksi vuoren laella on hirveästi tällaisia suorakulmaisia kallioleikkauksia. En löytänyt mistään tietoa siitä. Olisiko aikoinaan jäänreuna avannut näitä tasaisia halkeamia?
Vuorella kulkee niin paljon polkuja ristiin rastiin ja maisemat ovat niin yllättävän samanlaisia, että sekosin taas suunnasta, vaikka olen aina kehunut hyvästä suuntavaistostani. Harhailimme sitten hetken sinne ja tänne nauttien auringosta ja pehmeistä mättäistä. 
Tikka ilmeisesti etsinyt toukkia.


Mukavaa jumppaa, kun sai hypellä kiveltä kivelle.


Näköalatornissa, joka on rakennettu entisen ilmavalvontatornin paikalle, nautimme merimaisemista. Ja lopuksi istuimme tässä penkillä kahvia juomassa. Pää oli taas saatu tuuletettua kunnolla.
Lossimatkalla emme nähneet muita kuin tämän yksinäisen isokoskelon ja pari joutsenta. Merimetsojen luodot olivat tyhjiä.



sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Viikon 17 krapu


Hetki

Pihallamme asuu hiiri. Keskustelut hiirenloukun hankkimisesta ovat jääneet puheen tasolle. Kun aurinko osuu kivikkoon, näen sen taas vilistävän piiloonsa. Harmistun ja ajattelen, että jotain pitää kyllä tehdä. Lintulaudalta pudonneet siemenet ovat houkutelleet sen paikalle. Jos naapurit näkevät sen, saan satikutia lintujen ruokkimisesta.
Kivien alla on kolo. Sinne hiiri puikahti. Nyt se kurkistaa jälleen ulos. Toinenkin hiiri tulee esiin. Se jää istumaan takajaloilleen ja pitää etukäpäliä mahansa päällä. Näyttää aivan kuin sillä olisi esiliina. Rouvahiiri! Se katsoo suoraan minuun. Hyvin ystävällisesti. Kuin toivottaen tervetulleeksi niiden pikkukotiin.
Ehkä niillä on lapsiakin! välähtää mielessäni.
Samassa pihalle ilmestyy valkoinen kissa. Syöksyn ajamaan sen pois.


Poistin edellisen krapun, kun se alkoi vaivata minua itseäni. Tässä tämän viikon krapu. Uudet sanat ovat piha, keskustelu, valkoinen. Lisää krapuja Caran ja SusuPetalin blogeista.