sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Sunnuntaina +27 C

Sinilevää ei vielä ole ollut, mutta sellainen aavistus kyllä: tyyneen veteen muodostuu uidessa kuplavana, uikkarit haisevat, jos niitä ei pese uinnin jälkeen kunnolla, suuhun joutunut aallonpärske maistuu erilaiselle.

lauantai 20. heinäkuuta 2019

Hellettä ja muuta

Nyt sitten on sudenkorentojen aika. Niitä lentelee joka paikassa. Samoin on lehmusten aika. Ne kukkivat ja tuoksuvat ihanalle.
 Pihamme toisen seinustan ruusut (kaksi eri lajia) ovat muodostaneet varsinaisen ryteikön yhdessä naapurin köynnöksen kanssa.
Luulen, että tämä on kyy, joka on selällään. Hieman näkyisi kuin tuolta pilkistäisi sahakuvioita. Tästä oli niittokone juuri ajanut heinät matalaksi. Käärme makasi aivan liikkumatta. Olisiko joku koneen osa vetänyt sen vain selälleen? Olin vähällä kompastua siihen. Seuraavana päivänä, kun kuljin tästä, se oli kadonnut. 
Alakuvassa taas hanhien öisestä vierailusta rannalle jääneet terveiset. Tässä rannalla oli toukokuussa kymmeniä rantakäärmeitä parittelemassa. Se näytti niin hirveältä, ettei tullut mieleenkään ottaa kuvaa siitä. Nyt rantakäärmeitä ei näy. Onneksi. En välittäisi uida niiden seassa.

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Vesi vanhin voitehista

Koko talvi ja kevät meni sairastellessa. Nyt tuntuu niin parantavalta pulahtaa mereen ja nauttia veden kimmellyksestä.
Olen päättänyt kuntoutua. Haluaisin vielä kerran kiertää pyörällä Saaristoreitinkin. Se on melkein kuin retriitti tai jokin mielen harjoitus. Pää tyhjenee tehokkaasti arjesta, jalat tekevät koko samaa yksitoikkoista liikettä. Sitä tuntee elävänsä jotenkin enemmän.

torstai 18. heinäkuuta 2019

Kesä laiturilla

Itse asiassa olen tehnyt töitä liiankin kanssa. Mutta tykkään tehdä töitä. Se pitää kosketuksissa kaikkeen siihen uuteen, mitä nyt tunkee elämäämme. Sukuni oli aikoinaan kovin huolissaan siitä, kun en kulje joka päivä "oikeaan" työpaikkaan, vaan olen vain kotona. 
Täällä kotona olen edelleen. Keskellä päivää kävelen usein miehen kanssa kunnan uimarannalle uimaan tai pyöräilen hieman kauemmaksi toiselle uimarannalle, missä pääsen avantouimareiden pukuhuoneisiin vaatteita vaihtamaan. Nautin näistä hetkistä. Tunnen olevani etuoikeutettu. 
Kultasiipi laskeutuu märkään selkääni. Mitähän se ajattelee?

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Ovela huijari

Huijasin tänään aikaa ja lähdinkin puoli tuntia aikaisemmin uimareissulle. Mennessä puhalsi takatuuli ja matka sujui kuin siivillä. Aamupusut jäivät nyt saamatta ja onkimies oli ilmeisesti vielä jossain piilossa sillan kupeessa.

Merellä oli aika kova aallokko. Sain kuulla, että joka seitsemäs aalto on suuri. Näin kuulemma Papillon oli pakomatkaa suunnitellessaan huomannut. Tieteen mukaan se ei pidä paikkaansa, mutta jonkinlainen säännönmukaisuus aivan selvästi suurien aaltojen tulossa oli. 

Tukka kastui pahan kerran, mutta vesi oli lämmintä ja aurinko lupasi kaunista päivää. Tärkeimmät uutiset siinä tuli tuttujen naisten kanssa vaihdettua. Nämä keski-iän reippaasti ylittäneet naiset käyvät uimassa vuoden läpeensä oli sää mikä tahansa. Small talk sujuu heiltä myös ketterästi. Aamulla rannalla ei sovi olla vaihtamatta ainakin muutaman sanan jokaisen kanssa. Paremmin aamut eivät voisi alkaa.

Takaisinpäin pyöräillessäni oli sitten vastatuuli. Kuntoni on kuitenkin kohentunut aivan selvästi. Ehkä parin viikon korkean paikan "leiri" teki minullekin terää.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

E=mc²

 E=mc² on yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista yhtälöistä, ja sen tuntevat usein nekin, jotka eivät tiedä sen merkitystä. Sitä käytetään usein tieteen tai nerouden symbolina. Yhtälö on ainoa Stephen Hawkingin kirjassa Ajan lyhyt historia esiintyvä yhtälö, koska Hawkingin mukaan joku oli sanonut, että jokainen kirjassa esiintyvä yhtälö puolittaisi kirjan lukijamäärän (Wikipedia).
Jostain tuollaisesta mieleeni jäi kai kuva, että Einsteinilla oli painava sana ajasta. En ole perehtynyt tuohon Hawkingin kirjaankaan. Pääni on vain täynnä sirpaletietoa. Vanhuuden vaivoja kai, kun pää alkaa täyttyä liiasta tiedosta, jota ei enää pysty jäsentelemään.

Aikaa olen kuitenkin edelleen ihmetellyt. Koko talvi meni odottaessa kesää ja lomamatkaa. Sitten lomamatka sujahti ohi kuin ei mitään. Ja nyt tuntuu, ettei sitä todellisuudessa ollut lainkaan. 

Olen aamuisin pyöräillyt uimarannalle uimaan. Tänään huomasin, että poljin koko matkan niin rutiininomaisesti, ettei minulla ole lainkaan kuvaa siitä. Ja samat asiat tapahtuvat joka aamu: sama nainen tulee aina samassa paikkaa vastaan ja hänen Pekka Poudan koiran näköinen koiransa (nainen on kertonut minulle sen rodun, mutten enää muista) haluaa aina pusutella minua. Jo kaukaa sen pieni häntä alkaa vipattaa ja se on sulaa pelkästä ystävällisyydestä.
Sillan kohdalla tulee vastaan aina sama mies onkivapansa ja aina samankokoisen silakkapussinsa kanssa. 
Tästähän on olemassa elokuvakin (joku murmelijuttu). Elämmekö yhä uudestaan samaa aikaa?

Tiedän, vanhana aika alkaa tehdä tepposia: se kuluu hurjaa vauhtia, eikä oikein enää ehdi tehdä mitään. Aika on myös raksuttamassa kohti loppua vanhan kohdalla. Siksi kai päivistä haluaisi pitää kiinni, eikä päästää niitä katoamaan avaruuteen.

Mittasin muuten tuon pihamme väliaidan laudan leveyden: se on tasan 10 cm. Eli mäntykiitäjän siipiväli on tosiaan 10 cm. Eilen illalla sitä ei enää näkynyt. Kuusaman kukat alkavat roikkua kuihtuneina. Yksi aika on taas ohi.

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Haikailua

Seitakuvia-blogissa on aina niin ihania kuvia kasveista, että jäin taas kerran haikailemaan, miksen itse Allgäussa viitsinyt useammin polvistua niitä kuvaamaan. Puolustelen itselleni sillä, että olin melkein koko ajan voimieni äärirajoilla ja toiseksi: ne vähät kuvat, mitä otin, ovat surkeita laadultaan.
Tätä Mittagin huipulla kasvavaa kukkaa jäin miettimään, olisiko jotain sukua tuntureilla kasvaville samannäköisille kasveille?
 Näistä kukista bongasimme alppiruusun, enzianin (katkero) ja trollblumen (kullero). 
Alaniityillä kukkia oli runsaasti. Samanlaisia kuin Suomen niityillä.
 Huipuilla sitä tuijotti vain lumoutuneena horisonttiin. 
Fellhornin huipulla, noin 1800 metrin korkeudessa kasvoi kulleroita ja enziania. Tekisi mieli lähteä heti takaisin. Mutta järki käteen: siellä on tällä hetkellä Saharasta tullut helleaalto, eikä kuntonikaan ole mitä parhain. En ole talven sairastelusta oikein enää päässyt kuntoutumaan. Pelottaa jo nyt tuleva talvi.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Kiitäjien yöt

Aika on kummallista. Einsteinilla taisi olla siitä paljon sanottavaa. Ties kuinka monennen kerran on taas se hetki vuodesta, kun mäntykiitäjät saapuvat muutamaksi yöksi tuoksukuusamaamme. Mitkään muut hyönteiset eivät välitä kuusamastamme. Mutta nuo suuret kiitäjät jaksavat yön lähestyessä räpytellä pitkään voimakkaasti tuoksuvien kukkien edessä ja imeä pitkällä imukärsällään mettä niistä.
Stefan Klein kirjoittaa aikaa pohtivassa kirjassaan: "...on hetkiä, jolloin ajan lait menettävät merkityksensä. Ne ovat niitä hetkiä, joita kutsutaan maagisiksi... jotkut ihmiset kertovat tuntemuksesta, että he jopa irtaantuivat ruumiinsa rajoista; he alkoivat tuntea itsensä osaksi jotakin suurempaa."
Minulle mäntykiitäjien saapuminen joka vuosi muutamaksi yöksi tuo hieman tuollaisen maagisen tunnelman.

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Allgäun matka

Oli vaikeaa pari viikkoa sitten lähteä Saksaan, kun täällä Suomessa kesä oli juuri parhaimmillaan. Mutta yhtä vaikeaa oli heittää hyvästit Allgäun upeille maisemille ja palata nyt keskiyöllä kotiin.
Kauniita muistoja jäi kuitenkin. Matkalla mukana oli myös tyttäremme ja 9-vuotias lapsenlapsemme. Tyttärelle paikka on tuttu lapsuuden matkoista Saksan mummon luokse.
Tänään koko ruumis on yhtä väsymystä. Niin paljon käveltiin, kivuttiin vuoria, vaellettiin, uitiin ja oltiin jatkuvasti menossa noin 1000 metrin korkeudella ja siitä ylöspäin.
Nebelhornin huipulla olevassa ravintolassa alppinaakat eivät kursaileet, vaan söivät mielellään kädestä käsekuchenia. 
 Kahden eri huipun ristille kivuttiin kuvaamaan itsemme. Wie denn sonst!
Välillä pilvet vyöryivät ylitse ja sulkivat meidät harmaaseen sumupilveen.
Alhaalla rinteessä, lähellä Oberstdorfin hyppyrimäkiä kuohusi yksi monista vesiputouksista.
Eräänä aamuna heräsimme valtavaan kilkatukseen. Läheiselle niitylle oli koottu pari sataa nuorta sonninmullikkaa, jotka seuraavaksi lähtisivät kimpassa kapuamaan alppiniityille kesää viettämään.
Liitovarjohyppääjät toivat oman lisänsä kiihkeään odotustunnelmaan.
 Kävin yksinäni kerran hiljentymässä tässä Loretton kappelissa.
Nebelhornin ja Fellhornin olimme selättäneet hiihtohissin kyydissä, mutta 1451 metriä korkealle Mittagille kipusimme jalan, mikä oli ainakin minulle hurja ponnistus.
Mittagin huipulla lehmät nauttivat jo kesän auvoisuudesta.
Huipulta kävelimme alas keskiasemalle asti. Monet vaellus- ja patikkareitit kulkivat lehmälaitumien läpi.
 Keskiasemalta tulimme sesselbahnilla alas. 
Yksi vaelluksistamme vei Bucheneggerin vesiputouksille, missä rohkeimmat (lapsenlapsi ja Opa) saattoivat polskia turkoosissa vedessä.
Toisen kerran patikoitiin katsomaan Ostertaler Tobelweg -nimistä metsän siimeksessä kulkevaa reittiä. Vesiputouksia oli matkan varrella useampiakin.
Viimeiset päivät otettiin rennommin. Kävimme tässä upeassa Immenstadin uimapaikassa, jossa oli mahdollisuus uida sekä järvessä (der kleine Alpsee) että myös tässä 50 m pitkässä ulkoaltaassa. Lapsille oli lisäksi oma iso allas.
Eilen sitten ajettiin Müncheniin. Lentokenttä oli jonkin aikaa ukkosen takia suljettu, mutta lopulta pääsimme melkein aikataulussa kotimatkalle ja heitimme haikeat hyvästit. Nyt olemme kaikki lopen väsyneitä. Ehkä korkean ilmanalan vaikutusta, mihin emme ole tottuneet.
Juhannus käytetään palautumiseen, niin henkiseen kuin ruumiilliseen. Ehkä lähden tästä hieman kitkemään puutarhaani. Mukavaa juhannusta kaikille!
P.S. Kuvat, joissa on päivämäärä on otettu kameralla, muut kännykällä.

lauantai 15. kesäkuuta 2019

Pilvissä kävellen

Fellhornin huipulla oli tungosta. Alhaalla Trettachtalin laaksossa jälleen kuuma.

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Aamukävelyllä

Olen joka aamu kävellyt yksin ylös vuoria ihailemaan. Ilma on viileä. Linnut laulavat, vasta leikattu heinä tuoksuu, lehmänkellot kilkattavat.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Allgäu

Kesälomalla jälleen Allgäussa. Nebelhornin huipulla metrin verran lunta.