torstai 10. tammikuuta 2019

Mikähän se tuossakin on mennyt?

Mukavaa, kun on lunta. Ostin Icebugit eli nastakengät. Tänään kävelin hieman pidemmän reitin niiden kanssa ja kyllä pitivät hyvin. Ei tarvinnut enää pelätä jäisillä kohdilla. Kortisonikin on auttanut taas sen verran, että polvi ei enää ole niin kipeä.

torstai 3. tammikuuta 2019

Kaunis pakkassää

Tutuissa merkeissä vuosi alkaa. Eilisen myrskyn jälkeen nyt mukavasti lunta ja pakkasta. Tutut linnut ikkunan takana lintulaudalla ja pensaiden alla. Muutama toive on uudelle vuodelle asetettu. Mutta kuten jo antiikin aikana tiedettiin, eihän niistä parane puhua. 

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Jouluaikaa

Joulu sujui lopulta ihan mukavasti, vaikka aluksi hangoittelin vastaan. Käytiin molempien lasten ja heidän lastensa luona ja tavattiin muitakin sukulaisia. Siinä se. Tänään piti jo hakea täydennystä jääkaappiin. Ehkä nyt selvitään ensi vuoteen. Aurinkokin tuli tänään esiin.

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Rakkaimmat joulukuvani

Ajattelin laittaa tähän joulukuvan ja etsiessäni kansioista kuvia, nämä kolme toivat mieleeni jälleen hyviä muistoja viimeisten kymmenen vuoden ajalta, joten laitan ne kaikki kolme tänne, vaikka ne ovatkin jo olleet viime ja edellisenä vuonna täällä.


tiistai 18. joulukuuta 2018

Adventtiaikaa

Mustarastaat tulevat aamulla kahdeksan maissa. Käyn sitä ennen ripottelemassa niille jouluvalaistun katajan alle siemeniä ja talipaloja. Pieniä mustia kanoja, kuten Caran blogissa sanottiin.
Muut linnut tulevat vasta pimeän hieman väistyttyä. Paha sanoa, mutta en ole lainkaan innostunut joulusta. Jokin olennainen siitä nykyään puuttuu. Sisimmässä se kai pitäisi olla. Mutta tyhjää siellä on.

Kaamoksesta kyllä nautin. Kutomista, ampumahiihdon seurantaa, rikossarjoja yhtenä - jopa viiden tunnin - putkena Netflixistä, viltin alla löhöilyä kynttilän valossa ja suklaan syömistä. Mitähän tästä seuraa?

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

perjantai 14. joulukuuta 2018

Kaamos


"Suomen talvi tunnetaan kirpakasta kylmyydestä - lämpötilat eivät kuivan ilman ansiosta kuitenkaan tunnu niin jäätäviltä. Muutamaan viikkoon aurinko näyttäytyy tuskin lainkaan, tätä aikaa suomalaiset nimittävät sanalla "kaamos".

Näin kirjoittaa sanomalehti "Luxemburger Wort", jonka tarkkaan valituista artikkeleista olen saanut nauttia Luxemburgissa asuvan virolaisen kollegani lähettämänä. 

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Ensimmäinen pakkasaamu

Tämä ruusu on jaksanut sinnitellä. Jostain syystä sitä on aina kuvitellut nimenomaan ruusujen olevan vaativia kasveja. Mutta nyt kun kaikki perennat ja luonnonkukat ovat jo kauan olleet kuihtuneita, tämä vaaleanpunainen ruusu ei ole säikähtänyt marraskuun koleutta.

Itselläni on hieman huonommin asiat. Olemme suunnitelleet lähtevämme ensi kesänä Alpeille patikoimaan. Siksi olemme ahkerasti patikoineet täällä Suomessa ja kivunneet mäkiä ylös ja alas. Nyt minun kohdalla tuli sille stoppi: polvi kuvattiin perjantaina ja jatkuville tulehduksille selvisi syyksi se, että polvi on täysin hajalla. 

Patikoinnista on nyt luovuttava surullisin mielin ja keskityttävä siihen, että pystyy sentään liikkumaan vielä lintulaudalle asti ja jopa kauppareissun verran. Lääkäri puhui siitä, että jos selvittäisiin lääkkeiden turvin vielä yksi vuosi eteenpäin ennen kuin mietitään tekoniveltä. 

Vanhuus. Näin se yllättää. Täytän ensi vuonna 67, vaikka en tunne itseäni kolmekymppistä vanhemmaksi. Olen tietysti onnellinen siitä, että olen saanut olla näin kauan todella hyvässä kunnossa.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Erämaassa

Eilen saimme idean lähteä tutustumaan Marttilan eräreitistöön. Valitsimme siitä kaikkein lyhyimmän lenkin. Se olikin järkevä ratkaisu, sillä olimme lähtöpaikassa, Huuhtaanmäen parkkipaikalla vasta lähemmäksi puolta kahta ja kun palasimme sinne takaisin, aurinko jo hävisi puiden taakse.
 Kahvit juotiin laavulla. Matkalla tuli vastaan muitakin, jotka kuten me, etsivät polun varrella olevia geokätköjä. Eräs tuttavamme nimitti tätä lapselliseksi partiolaisharrastukseksi, ja siten olikin kiva taas huomata, että on muitakin vanhempia ihmisiä, jotka nimenomaan kätköjen etsintä saa lähtemään marraskuun koleassa säässä rämpimään jonnekin korpeen.
 Rämpimiseltä tämä reitti tuntuikin paikoin, sillä pitkospuut olivat osin pahasti lahonneet. Kaikki kunnia ja suuri kiitos niille ihmisille, jotka ovat rakentaneet pitkospuita ja tuoneet niin paljon iloa meille kulkijoille niissä sadoissa metsissä, joissa olemme käyneet.
 Viimeinen pilkahdus ennen kuin hämärä laskeutui sitten nopeasti.

maanantai 12. marraskuuta 2018

Tihkusadetta ja harmautta

Viikonlopun vietimme veljeni luona lähellä Tamperetta. Kotimatkalla poikkesimme patikoimaan Oripään lentokentän kuvetta kulkevan ulkoilureitin. Palkkiona todella hyvä mieli siitä, että tuli lähdettyä ulos.


maanantai 29. lokakuuta 2018

Syksyinen sunnuntai

Eilen aamulla kuu möllötti taivaalla pitkään. Aamu valkeni niin kauniina, että ehdotin miehelle retkeä Ruissaloon. Olin tässä suositellut Ruissaloa retkikohteena, joten ajattelin, että voisimme kulkea Honkatuvalta Kuuvannokkaan ja katsoa, miltä siellä tällä hetkellä näyttää.
 Paljon oli muitakin ulkoilijoita poluilla. Aikaa kului noin 1,5 tuntia yhteen suuntaan.


 Kuuvannokassa on usein joutsenia ja haahkoja. Mutta nyt ei ollut. Jostain kaukaa kuului laulujoutsenien ääntä, mutta näköhavaintoa emme niihin saaneet.



lauantai 27. lokakuuta 2018

Kylmää

Tänään mereltä puhalsi jäätävän kylmästi.
Aloitin tänä vuonna ehkä hieman liian aikaisin lintujen syöttämisen. En enää tee töitä niin paljon, joten on ollut aikaa puuhailla muuta. Ja lintujen seuraaminen on niin rattoisaa, että maksan mielellään niille sapuskat. Rakastamani tiklit ilmestyivät tänään ensimmäistä kertaa apajille. 
Yksi talviturkkiin jo melkein kokonaan vaihtanut oravakin käy ahkerasti pihassa

maanantai 22. lokakuuta 2018

Kullaanpolku

 Raisiossa ja Ruskossa kulkeva Kullaanpolku-niminen 11 km pitkä reitti vie vaihtelevien maisemien läpi.
 Aluksi noustaan Kullaanvuorelle maisemia ihailemaan. 
 Sieltä lähdetään laskeutumaan kuhmuraisia polkuja pitkin ensin Ruskon hiihtokeskuksen suuntaan ja sitten Kerttulaa kohti.
 Välillä reitti poikkeaa maalaismaisemiin.
 Valkoposkihanhia oli yhä pellolla.
 Tästä palataan taas metsään. Olemme jo aikaisemmin kulkeneet tämänkin reitin, joka on myös yhteydessä Kurjenrahkan ja Kuhankuonon reitteihin. Tällä kertaa - yllätys yllätys - en väsynyt lainkaan niin paljon kuin viimeksi.
Mieskin ihmetteli, että siivittikö illan Tanssii tähtien kanssa -ohjelma minut kulkemaan niin reippaasti.
Kotona kyllä sitten polvi alkoi taas vihlomaan pahasti. Sain siihen syyskuun alussa kortisonipiikin ja aloin syömään Glycosamin-ravintolisää. Lisäksi hieron polveen Felden-nimistä kipulääkettä. Eilen illalla kaikki tuntui taas turhalta. Vanha mikä vanha. Mutta onneksi sain kierrettyä tuon 11 km lenkin. Aivan rahjus en ole ja kyllä se tästä. 

maanantai 15. lokakuuta 2018

Savojärven reitti

 Vietimme päivän rakastamassamme Kurjenrahkan kansallispuistossa. Savojärven reitille pääsimme tästä Kristian von Pfalerin suunnittelemasta upeasta portista.