perjantai 18. toukokuuta 2018

Jonotusta

Päivät kiitävät. Taas ollaan viikonlopussa.

Tästä työpöydän äärestä näin, kuinka orava kävi aamulla tyhjällä lintulaudalla ja turhautuneena repi reunalaudasta säpäleitä irti. Tottahan nyt kiukuttelevaa oravaa on hieman tyynnyteltävä ja hemmoteltava (ihan samoin kuin tuli kaikkien oppikirjojen vastaisesti lasten kanssa tehtyä).

Kiltisti vein hieman mantelimurua lintulaudalle. Ilmeisesti kurre oli jossain lähipuussa seurannut touhujani ja palasi pian uudelleen katsomaan, mitä olin sinne laittanut. Harakka asettui jonottamaan omaa vuoroaan. Siinä tämä elämä. Päivät kiitävät näin ohitse.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Melkein jo pelästyin


...mutta ei hätää: mäntyjen siitepölykausi on vain taas alkanut. Merivesi on jo lahdissa + 18,5 astetta. 


tiistai 15. toukokuuta 2018

Merivesi 17 astetta


Minäkin olen uskaltautunut jo veteen muutaman päivän ajan. Tänään merivesi oli jo +17 astetta. Tuon lämpimämmäksi sen ei tarvitsisi tullakaan. Juuri sopivaa virkistävään uimiseen.

maanantai 14. toukokuuta 2018

Rakkautta, rakkautta vain


Äitienpäivä sujui eilen helteessä ensin tallilla lapsenlapsen ratsastusta ja muita tallitouhuja seuraamassa. Tämä ponikin tuli viime vuonna äidiksi, joten monenmoista mammaa oli paikalla. Sen jälkeen puutarhahommissa ja yhteisellä  piknillä.


tiistai 8. toukokuuta 2018

Bäää, missä leivät?


Päätin aloittaa kunnon pyöräilyt, jotta jaksan vielä tänä kesänä fillaroida Saaristoreitin läpi. Hotsittamisesta se vain on kyse. Tuo sana pulpahti yhtäkkiä mieleeni ja toivoin, että muistan sen vielä kotona.

Otin kohteeksi Ruissalon, jonne meiltä on matkaa parisenkymmentä kilometriä. Puoleen väliin asti mietin, että kohta käännyn takaisin. Mutta sitten jo pian olinkin Ruissalon sillalla, mistä ajoin rantatietä kohti hiekkarantaa. Laulurastaat pitivät monisäkeisiä soolo-osuuksiaan, sini- ja valkovuokot kukkivat. Lampaat oli taas tuotu rantaniitylle. Valkoposkihanhia ei näkynyt, mutta niiden ääni kuului. Ne ovat varmasti heinikon suojissa pesillään. 

Olisin toivonut näkeväni peuroja ja kauriita, joita Ruissalossa on kuulemma riesaksi asti. Mutta niitä ei näkynyt. Näin keskellä viikkoa ihmisiäkään ei ole hirveästi. Mutta se on vain hyvä asia. (Jostain syystä tuo viimeinen lause näkyy suurena, en saa korjattua.)

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Kevään harppaus


Tämän merikotkan näemme usein liitelevän talomme yläpuolella. Aina kun sen kimeä ääni kuuluu (ja mieheni huudot), riennän ulos kameran kanssa. Mutta niin vaikeaa on saada kunnon kuvaa. Pitäisi olla oikea järjestelmäkamera pitkine objektiiveineen (ja parempi kuvaaja).
Nyt alkaa varmasti koivuallergisille vaikea aika. En onneksi ole sellainen. En ainakaan häiritsevässä määrin. Mutta kerran olimme tähän aikaan vuodesta paikassa, jossa oli paljon koivuja ja kuinka ollakaan, tuuli puhalsi siitepölyt suoraan meitä kohti. En yhtäkkiä nähnyt mitään. Silmät vain vuotivat vettä. Mitä enemmän niitä pyyhin, sitä pahemmin ne vuotivat. Kuin liian pitkään baaritiskillä viipynyt toikkaroin siinä. Mies komensi olemaan kunnolla. Ihmiset kun katsovat. Yritän kyllä elää mahdollisimman erakkomaisesti, jotta olemassaoloni ei häiritsisi fiinimpiä ihmisiä, mutta minkäs teet, jos et yhtäkkiä enää näe mitään. Et edes tietä, jota pitkin paeta paikalta.


lauantai 5. toukokuuta 2018

Merellä


Vietimme miehen kanssa päivän merellä minun synttäreitä ja 40-vuotishääpäiväämme juhlistamassa.


Olemme ehtineet elämämme aikana jo niin usein risteilemään Turun ja Tukholman väliä, että nyt tuli tunne siitä, että tämä oli viimeinen kerta. Jokainen saari ja luoto alkaa jo matkan varrella olla tuttu. Mieluummin sitä olisi jossakin noista kauniista saarista ja istuisi rannalla.


M/S Amorellalla hytti oli kiva ja moderni ja ruoka hyvää. Mutta buffetpöydän ympärillä käyvä ihmiskuhina vähemmän mukavaa. Yhden sivustan kaikki pöydät oli jätetty tyhjiksi ja koko satapäinen porukka tungettu samaan läjään etuosaan syömään. Meidän pöytä oli vielä pimeässä nurkassa, missä sitten tuijottelin nurkkaa. 

Joskus olin hirveän innostunut kuvaamaan laivoja. Nytkin napsin niistä kuvia. Matkustajalaivoja kulkee tällä välillä tosi paljon. Yhtään rahtilaivaa en bongannut.
Meri itsessään on kyllä kaunis ja sitä jaksaa katsella.


Aurinkokin välillä pilkisti pilvien lomasta ja sai laivojen jättämän vanan hohtamaan.


Tässä tukholmalaista riemua. Minua heikotti jo katsoessa.


Maissa emme käyneet lainkaan, vaan tulimme sitten samalla laivalla yön aikana takaisin. Nukuin huonosti ja siksi kai tästä kirjoituksestakin tuli enemmän negatiivinen kuin iloinen.

torstai 3. toukokuuta 2018

Pyöräilemässä ja voikukkia


Viimein pääsin pyörän selkään ja tein pienen pyrähdyksen tässä lähiseudulla.


Rannasta hain hieman hiekkaa, jota laitan kukkapenkkiin, koska se muuten alkaa junttaantua jostain syystä kivikovaksi.



Vuorenkilvet ja voikukat alkavat kukkia. Taivaalla liiteli kaksi kotkaa, mutta niin huikean korkealla, että ottamassani kuvassa ne ovat pieniä pisteitä. Ehkä sunnuntaina saan tehtyä kunnollisen polkupyöräretken.



perjantai 27. huhtikuuta 2018

Kevätseurantaa Ruissalossa


Ruissalon sinivuokot ovat joka kevät kyllä ainakin yhden vierailun arvoisia.


Varoitus: Liian huolettomasti ei kannata pistää käsiään kukkien lähelle. Muutkin ovat nauttimassa kevätauringossa. Olisiko kuitenkin rantakäärme?


Yksi valovuokkokin oli kiirehtinyt avautumaan. Tuntui terapeuttiselta kävellä luontopolkuja, kuunnella lintuja ja haaveilla jo edessä olevasta kesästä. Ainakin Saaristoreitin aion taas polkea lävitse. Polkupyörän nostin jo vajasta ulos. Hetkeksi. Seuraavaksi pitäisi saada polveen kortisonipiikki.


sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Vähäsen enää kesään


Lähdin tekemään kävelylenkin ihan vain kuvatakseni, jos jotain sattuisin näkemään. Västäräkki oli ensimmäinen tänä keväänä näkemäni. Aina sama ihme: yhtäkkiä ne ovat kaikki taas täällä. Missä asti ne ovat mahtaneetkin käydä?


Seurasin kauan aikaa mustarastasta, joka kaiveli ojanreunalla ja kävi sitten pesemässä itsensä ojassa. Niin vähän tarvitsevat linnut nauttiakseen keväästä.



Joillakin pihoilla kukkivat krookukset ja scillat komeasti. Meidän pihallamme jotakin vihreää puskee maasta, mutta kestää vielä, kunnes saan selville, ovatko ne vanhoja tulppaanin lehtiä vai jotakin muuta.



lauantai 21. huhtikuuta 2018

Jäät viimeinkin poissa


Minulla alkaa olla joka kevät samat rutiinit. Ensin kävelen aina sillan luokse meren rannalle. Nyt meri on viimeinkin vapaa. Seuraavaksi olisi vuorossa sinivuokkojen katsastuskierros Ruissalossa. Pyöräkin pitäisi hakea jälleen esiin. Pääsisin viilettämään yksinään ihan minne huvittaisi.


perjantai 20. huhtikuuta 2018

Ihana kevät


Mukavaa joka kevät nähdä, kuinka tutut kasvit tulevat lumen alta esiin. Viherpeukaloa minulla ei ole. Ihan tavalliset peukalot vain. Rukoilen ja toivon aina, että ruusut selviävät talvesta ja pärjäävät sitten kesän vedellä ja parilla lannoituksella. Nyt leikkasin ne näppituntumalla. Ruopsuttaminen omassa pikkupuutarhassa on rentouttavaa.

Tässä yksi niistä pikkukavereista, jonka takia automme oli tässä pari viikkoa korjaamolla. Lähdimme yksi päivä omasta pihasta ja ehdimme ajaa vain sata metriä, kun orava juoksi tielle. Mies jarrutti, jolloin taaksemme ehtinyt kuorma-auto pamautti peräämme. Orava vilisti teilleen, mutta meidän autoomme piti uusia koko takaluukku ikkunoineen. Onneksi kuorma-auton vakuutus maksoi lystin.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Ensimmäiset keväällä


Vasta tänään näin ensimmäisen leskenlehden. Peippo sen sijaan on laulanut jo jonkin aikaa pihapuussa. On vaikeaa olla vain kotona. Saimme kaiken lisäksi flunssan ja mies jopa keuhkoputkentulehduksen. Tässä sitä on sitten köhitty.


tiistai 3. huhtikuuta 2018

Figge*


Mikä ilo nähdä kotipihassa ensimmäiseksi tutut tiklit ja muuttomatkalta palannut sepelkyyhky. Lunta on takapihallamme vielä paikoin puoli metriä, mutta pian se sulaa. Tytär on pitänyt mustarastaistamme sillä aikaa huolta, joten niitäkin on ainakin kymmenen hyppelemässä.

Figge-sydämessä ailahti lämpimästi, kun paluulennolla Finnairin lentokapteeni kuuluutti, että nyt lennetään Koti-Suomeen. 

*) Tanskalaisten hygge on menneen talven lumia. Nyt on muotia olla suomalaisittain figge. Näin Suomen Kuvalehti kertoo.


maanantai 2. huhtikuuta 2018

Tuhatkaunoja ja muuta elämää

En pidä seiniin ja siltoihin tehdyistä töherryksistä, mutta jotkut ovat kauniita.

Gänseblümchen.


Kääntäjän painajainen. Loputtomia tekstejä edessä eikä ulospääsyä tahdo löytyä.

Alimmat kuvat Kleist-museosta.